Luin hämmentyneenä uutista kansainvälisen nyrkkeilyliiton vaatimuksesta että naisten otteluasuna tulee olla hame.Ymmärrän, että tennisotteluissa, vaikkapa Wimbledonissa halutaan pitää yllä perinteitä, kuuluu siihen myös hameen käyttö. Nyrkkeilyssä on kuitenkin tähän mennessä naiset otelleet shortsit jalassa. Ehdotusta perustellaan siten, että näin naiset erottuisivat miehistä. Tämä tuntuu vähintäänkin kummalliselta, kun miehet ja naiset eivät ottele keskenään. Yhä siis törmätään erilaisiin suhtautumisiin naisissa liikkujana tai muissa rooleissa liikunnan ja urheilun saralla.

Naisten aktiivinen liikkuminen ja lajien määrä ovat lisääntyneet viime vuosina, ja vaikkapa ryhmäliikunnassa ja kuntosaleilla naiset ovat miehiä aktiivisempia. Myös tyttöjen ja poikien kohdalla on tilanne liikunnan harrastamisessa tasoittunut, ja seuroissa liikkuu aika lailla yhtä pajlon molempia. Lajeissa ja liikuntapaikkojen käytössä on yhä eroja, mutta tasoittumista on tapahtunut. Naisilla lajeina on enemmän sauvakävelyä, lenkkeilyä ja voimistelutyyppisiä lajeja, kun taas miehillä on vahvasti palloilulajeja. Liikkumisen motivaatio liittyy naisilla paljolti itsestä huolehtimiseen ja hyvään oloon ja miehillä vastaavasti usein tuloksin mitattavaan liikuntaan sekä toisaalta kavereiden kanssa yhteiseen tekemiseen.

Liikuntapolitiikka on yhä vahvasti miesten alaa. Liikuntajärjestöjen tavoitteena on tasoittaa tilannetta, vaatimus 40/60- suhteesta ei ole suoraan sovellettavissa kaikissa lajeissa. Näin ollen vaatimus paikkojen jakautumisesta päätöksenteon tasoilla suhteessa jäsenistön sukupuolijakaumaan on realistisempi tavoite. Kun katsoo läpi suomalaiset liikuntajärjestöt ja lajiliitot, on näistä naisia puheenjohtajina tai toiminnanjohtajina noin viidesosassa. Hallituksen jäsenyyksissä on tasa-arvotavoite toteutunut, mutta muutamissa suurissa lajeissa tilanne on yhä, että naisia on hallituksessa yksi tai ei ollenkaan. Ja silti tilanne Suomessa on kansainvälisesti verrattuna kohtuullisella tasolla.

Huippu-urheilussa miesten näkyminen mediassa on monessa lajissa naisia parempaa. Tähän vaikuttavat tietenkin historia ja kansainväliset painotukset. Journalismin puolella ilahduttavaa ovat olleet viime vuosina ruutuihin ja toimituksiin tulleet naispuoliset urheilutoimittajat. Urheilussa huipulle ja julkisuuteen pääsyä määrittelee raha, jonka vuoksi kyseessä on naisurheilun näkyvyyden osalta muna vai kana- ilmiöstä. Kun naisurheilu saa vähemmän mediahuomiota, kerää se saa vähemmän sponsoreita, jolloin ei ole varaa vahvempaan markkinointiin tai valmennukseen. Suomalainen vapaaehtoisuuteen perustuva seuratyö luo kuitenkin varsin tasa-arvoiset lähtökohdat tyttöjen ja poikien harrastukselle.

Sirpa Paatero

Kansanedustaja