Käki on lintu, joka munii toisten lintujen pesiin. Kuoriutumisen jälkeen emo hoitaa suurinta ja suuriäänisintä muita enemmän ja jättää samalla muut vähemmälle huomiolle. Käki tulee väistämättä mieleen, kun tarkastelee suunniteltujen maakuntien roolia. Tunnelma on hieman samankaltainen.

Hallitus on päättänyt muodostaa kahden perinteisen tason eli valtion ja kuntien väliin uuden itsehallinnollisen tason. Sillä ei kuitenkaan ole käytännössä sitä itsehallintoa, joka esimerkiksi kunnille Suomen perustuslaissa määritellään. Hallitus on luvannut, että valtio ”ruokkii” maakunnat, mutta se tehdään pääosin kuntien rahoilla ja omaisuudella kuihduttaen samalla kunnat.

Osalle kunnista kuulostaa hyvältä, että joku muu tulee hoitamaan ikävästi paljon rahaa vievät sote-palvelut. Kannattaa kuitenkin tarkastella tätä pidemmälle koko uudistusta. Jos ”pesä” käy jossakin kohdin liian pieneksi kaikille, pienemmät voidaan työntää alas puusta. Kenties hallituksen tarkoituksena onkin saada osa kunnista yhdistettyä.

Laajempaan kuvaan liittyy myös kuntien talous, joka on todella tiukalla. Jos monilta kunnilta vielä ”syödään” soteen liittyvien valtionosuuksien lisäksi yli puolet verotuloista, ei tilanne kuulosta helpottuvan. Lisäksi kuntien omaisuuteen kuuluvista kiinteistöistä suurin osa on siirtymässä maakunnille, jolloin kuntien osuudet lainoista neuvotellaan uudelleen. Rahoituksellisesti kiinteistöjen siirtyminen pois kuntien taseesta vaikuttaa oletettavasti myös kuntien seuraaviin lainoihin ja korottaa niiden hintaa. Samalla kunnille voi jäädä maksettavaksi runsaat eläkevastuut, vaikka henkilöstö siirtyy pois, sillä palveluiden yhtiöittämisen mallissa kaikki voivat valita minkä eläkejärjestelyn tahansa. Vanhat vastuut eivät kuitenkaan poistu samalla.

Näillä taloudellisilla rajoitteilla kuntien on kuitenkin yhä järjestettävä monia lakisääteisiä palveluita. Tärkeimpänä niistä on koulutus mutta halutessaan kunta voi järjestää myös muita yleisen tehtävän alaisia palveluita. Samaan aikaan tavoitteeksi on asetettu vielä elinvoiman kasvattaminen, vaikka laskentaa on muutettu julkisen talouden seurannassa siten, että investoinnit ja muut sijoitukset tulevaisuuteen on katettava suoraan kuntien omalla budjettirahoituksella.

Jos kaikki tämä toteutuu, käenpoika nimeltä Maakunta kasvaa suureksi ja lopulta halutaan siirtää monia uusia toimintoja sen päätettäväksi. Samalla kunnat pieninä linnunpoikina pienentyvät entisestään ja osa alkaa muistuttaa ranskalaista kuntaa. Monessa niistä on pormestari seremonioineen mutta ei valtaa eikä mahdollisuutta ihmisten palvelemiseen. Puhumattakaan siitä, mitkä ovat uudessa mallissa kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet vaikuttaa omiin asioihin.