Maahanmuutto

Tarvitaan selkeästi lisää keskustelua maahanmuuttajista, olivat he pakolaisia, turvapaikanhakijoita, opiskelijoita, yrittäjiä, työntekijöitä, puolison löytäneitä, adoptoituja tai muista syistä Suomeen saapuneita. Onneksi maailma kansainvälistyy ja toivottavasti nuoremmat sukupolvet ymmärtävät, että ihmisillä on jo lähtökohtaisesti olemassa erilaisia yhtä arvokkaita taustoja. Suomalaiset ovat yleensä ylpeitä kertoessaan sukulaisten tai tuttavien ulkomaille suuntautumisesta, joten miksi tilanne olisi erilainen toisinpäin. Kun laskee yhteen ulkomailla asuvat suomalaistaustaiset, on lukumäärä 1,5 miljoonaa ja mukana on niin lapsia, nuoria, työikäisiä kuin eläkeläisiäkin.

Nyt syksyn aikana on Suomeen saapunut noin 32 000 turvapaikanhakijaa. Määrä on suuri verrattuna aiempien vuosien noin 3000 hakijan määrään. Pakolaisia sitä vastoin Suomi on ottanut vastaan pakolaisleireiltä vuosittain 750 ja viime vuosina kiintiö nostettiin 1050:een johtuen Syyrian tilanteesta. Tämän lisäksi Suomi sitoutui ottamaan solidaarisuuden nimissä Etelä-Euroopasta 2400 turvapaikanhakijaa, vaikka äänestikin tyhjää.

Onko reilu 30 000 paljon vai vähän, on näkökulmakysymys. Esimerkiksi Ruotsiin on saapunut noin 100 000 turvapaikanhakijaa enemmän. Eurooppaan ylipäätään on saapunut vain alle viisi prosenttia niistä yli 60 miljoonasta ihmisestä, jotka ympäri maailman ovat joutuneet monista eri syistä jättämään kotinsa. Suomalaiseen todellisuuteen nähden turvapaikanhakijoiden määrä on kuitenkin suuri ja siksi monet totutut toimintatavat ovat tiukoilla.

Suomen poliisin, tullin ja rajavalvonnan yhteistyö on toiminut. Työskentely yhdessä maahanmuuttajaviranomaisten ja kolmannen sektorin kanssa on mahdollistanut uusien toimintatapojen kehittämisen nopeasti. Suomessa perustettiin pikaisesti järjestelykeskus ja saatiin avattua noin sata uutta vastaanottokeskusta. Samalla on pystytty rekisteröimään kaikki maahan saapuvat ja alkuarviointiin liittyvät puhuttamiset tehdään nyt yhdessä poliisin sekä maahanmuuttoviranomaisten kanssa. Ongelmana ovat olleet tällä hetkellä puutteelliset eurooppalaiset rekisterit ja se, ettei rekisteröinti tapahdu heti EU:n ulkorajoilla.

Tällä hetkellä suurin huomio on kiinnittynyt turvapaikanhakijoiden rikoksiin, työllistymiseen ja sosiaaliturvaan. Kaikki rikokset ovat tuomittavia, tekipä niitä missä syntynyt tahansa. Rangaistusten osalta on luotettava suomalaiseen oikeuslaitokseen, jossa asema yhteiskunnassa ei saa vaikuttaa tuomioon. Turvapaikkakäsittelyt kestävät 6-9 kk, jonka jälkeen yleensä reilu kolmasosa saa joko pysyvän tai väliaikaisen oleskeluluvan. Tämän jälkeen pakolaisten työehtojen ja palkan sekä sosiaaliturvan tulee olla tasa-arvoista. Kotoutumisessa tarvitsee erityisesti kieliopintoja, jotka on aloitettava jo vastaanottokeskuksissa ja liitettävä niin työ- kuin opiskeluvaihtoehtoihin. Kuntien palvelut tulevat olemaan tiukoilla kotoutumisen järjestämisessä ja kokonaisuuden kannalta tärkein on työllisyys. Tähän tarvitaan uusia keinoja, mutta tilaa ei saa luoda kahden kerroksen työmarkkinoille.

Hallitus on näyttänyt arvovalintoja monessa kohdin ja tämä näkyy myös toimenpideohjelmassa liittyen turvapaikanhakijoihin. Monet asiat ohjelmassa ovat jo meneillään esimerkiksi palautusten tai rajavalvonnan tehostamiseksi. Uusi idea antaa oleskelulupa nopeammin niille, joilla on rahaa investoida, kuulostaa vieraalta. Perusteena turvapaikalle kun tulisi olla turvan tarve. Kysymys siitä, mitkä ovat turvallisia maita palautuksia ajatellen, ei ole yksiselitteinen. Maiden eri osissa saattaa olla hyvin erilainen tilanne. Toisaalta myös vaino liittyen uskontoon, ammattiin tai muuhun syyhyn luo turvallisuusriskin usealle, vaikka maan yleinen turvallisuustilanne olisikin kohtuullinen.

Tuskinpa kukaan lähtee kotoaan, jollei se ole aivan välttämätöntä. Lähtemiseen on monia syitä ja ihmisiä ajaa liikkeelle esimerkiksi konfliktit, sodat, vainot sekä ilmastonmuutoksesta johtuvat nälkä ja jano. Monet nyt liikkeellä olevat ovat joutuneet olemaan pakolaisleireillä jo vuosikausia. Tällöin paluu takaisin alkaa näyttää aivan mahdottomalta, mikä saa monet tekemään uuden suunnitelman lähteä hakemaan elinmahdollisuuksia muualta. Näihin asioihin voitaisiin vaikuttaa paikan päällä lähtömaassa, jos haluttaisiin. Siksi onkin harmillista, että rahoitusta vähennetään sekä rauhansovittelusta, kriisinhallinnasta, demokratian rakentamisesta, ihmisten koulutuksesta ja työllistämisestä sekä terveydenhuollosta köyhimmissä maissa.

Kommentit

Jätä kommentti