Suuria odotuksia huippu-urheilumenestyksen parantamiseksi ja suomalaisten liikunnallisuuden lisäämiseksi on asetettu tehtäväksi rakenteita muuttamalla. Rakenteet tukevat varsinaista toimintaa, mutta niiden muuttamisen merkitys konkretisoituu usein vain kiistelyksi rahojen uudenlaisesta jaosta. Yhden näkemyksen lisäämiseksi laitan myös nyt oman lusikkani tähän soppaan, lähinnä TUL:n puheenjohtajan näkökulmasta.

Huippu-urheilun uudistamisessa on ollut tarvetta osaamisen ja johtamisen keskittämiselle Olympiakomiteaan. Rakenteellisena uudistuksena Paralympiakomitean ja olympiakomitean yhdistäminen ei toteutunut, vaikka yhteistyö onkin tiivistynyt. Yhteistyö lajiliittojen kanssa huippu-urheilun johtamisessa on vielä vaiheessa. Eräs asia, jota on ihan aiheesta kritisoitu, on huippu-urheilun muutosryhmän suhtautuminen rahaan. Kun yhteiskunnassa puhutaan koko kansan liikuttamisen tarpeesta ja esim. muissa Pohjoismaissa yksityinen rahoitus näyttelee huomattavasti suurempaa osuutta huippu-urheilun rahoituksesta, lähti muutosryhmä esittämään olympiakomitean valtionavustuksen runsasta lisäämistä. Kritiikki on aiheellista etenkin, kun huippu-urheilun osuus on muutenkin kasvanut viimeisen 10 vuoden aikana verrattuna muuhun liikuntaan ja urheiluun.

Toinen meneillään oleva rakenteiden uudistaminen on Nuori Suomi-, Kunto- ja SLU -järjestöjen yhdistäminen yhdeksi järjestöksi nimeltä VALO. Neljäntenä perustajajäsenenä on Olympiakomitea, jossa Suomalaisella mallilla, toisin kun monissa muissa maissa, joissa Olympiakomitea johtaa kaikkea liikuntaa ja urheilua, tavoitteena on laaja-alainen urheilu- ja liikuntanäkemys. Painetta ja tarvetta ylätason rakenteiden keventämiseen oli, jotta päällekkäiset toiminnot puretaan, ja koska edellä mainittujen kolmen jäseninä ovat olleet pääosin samat järjestöt. Tarvetta vahvaan liikunnan yhteiseen edunvalvontaan on myös olemassa, kun yhteiskunnassa keskustellaan eri tasoilla urheilun ja liikunnan merkityksestä ja asemasta.

Yhteisen näkemyksen löytäminen järjestön tehtävistä on haasteellista, kun jäsenjärjestöjen aatteellinen toiminnan tarkoitus on hyvin moninainen. Tätä kannattaa kuitenkin yrittää ja nyt on aika keskustella siitä, mihin VALOn halutaan keskittyvän ja mitä sen odotetaan tekevän konkreettisesti. Säännöt ovat strategian ohella ohjaamassa toiminnan luonnetta ja tavoitetta, ja vaikka ne ovat nyt olemassa, on niitä oltava myös valmiita muuttamaan jos tarvetta ilmenee.

Visioon ”2020 Suomi on maailman liikkuvin urheilukansa”, on jo SLUn aikana sitoutunut hyvin laaja joukko jäsenjärjestöjä. Mielenkiintoista keskustelua on käyty joidenkin järjestöjen sisällä siitä, tarkoittaako se jo ennestään liikkuvien liikuntamäärän lisäämistä, vai liikkumisen lisäämistä niille, jotka liikkuvat vähän tai eivät ollenkaan. Yhteiskunnallinen tarve on vahvasti jälkimmäisen tulkinnan puolella.

Molemmissa prosesseissa on valitettavan vähälle jäänyt suomalaisen liikunnan ja urheilun perustan, kansalaisjärjestötoiminnan ja toisaalta sen ensimmäisenä tasona toimivan seuratyön merkitys. Lähes kaikkien Suomessa menestyneiden urheilijoiden ja liikuntaa harrastavien taustalla on vapaaehtoisuuteen perustuva seuratyö. Tämä pohja on hyvä muistaa myös tehtäessä ylätason ratkaisuja, sillä pelkästään ammattilaisten varaan ei voida, tai haluta, suomalaista liikuntaa ja urheilua tulevaisuudessakaan rakentaa. Kansalaisjärjestötyössä yleisemminkin tarve ja oikeutus muutoksiin lähtee alhaalta, ja siksi on nyt tarpeen kuunnella ja kuulla ”kenttää”.