Liikunnan järjestökenttä on ollut viime vuosina muutoksessa. Ensin oli HUMU, eli huippu-urheilun muutosryhmä, jonka jälkeen yhdistettiin kolme järjestöjen järjestöä: SLU, Nuori Suomi ja Kunto, jotka samalla lopetettiin kun perustettiin uusi VALO. Liikunnan järjestökenttää on uudistettu vahvasti kilpa- ja huippu-urheilun ehdoilla ja linja näyttää valitettavasti jatkuvan. Vaikka samaan aikaan on yleisesti tiedossa yhteiskunnallisesti suuri haaste ihmisten liikkumattomuudesta.

Järjestöuudistuksessa oli jatkona ensin selvitys alueellisesta rakenteesta ja sitten konsulttiyhtiö KPMG:n tekemä selvitys koko urheilun rakenteesta. Se miten tämän selvityksen tulokset vastaisivat liikkumattomuuden haasteeseen jää täysin tyhjän päälle, jonka vuoksi onkin syytä epäillä taustalla olevan aivan muut vaikuttimet. Toinen tähän suuntaan viittaava on tieto siitä, että tilaaja OKM:n liikuntayksikkö, kylläkin yhteistyössä VALOn ja OK kanssa, oli kaksi vuotta sitten piirtänyt aivan saman kuvan järjestökentästä, johon konsultit nyt päätyivät. Raportti ja sen esitykset ovat tietenkin nyt vain paperia ja konsulttien esityksiä, tosin kylläkin ministeriön maksamina. Lähtökohta vertailusta muihin maihin on hankala, tietäen vapaaehtoistyön merkityksen olevan kovin toisenlainen eri puolilla Eurooppaa liikunnan organisoinnissa, huippu-urheilu on sitä vastoin toinen asia. Kyseenalaista on konsulttien arvostus itsenäistä kansalaisjärjestötoimintaa ja sen sisällä tehtävää yhteistyötä kohtaan. Tietäen, että jokainen yli puolen miljoonan vapaaehtoisen joukosta hakeutuu mukaan omaksi kokemansa seuran ja järjestön kautta.

Esityksen mukaan VALO, Paraolympiakomitea ja Olympiakomitea sulautetaan yhteen. Tiedämme jo nyt miten rahat jakautuvat liikunnan ja urheilun sisällä, kuinka vahvana kilpa- ja huippu-urheilu on kunto- ja terveysliikuntaan nähden. Mitä jos päätöksenteko toiminnasta on tulevaisuudessa vain yhdessä organisaatiossa? Etenkin nyt kun VALO ei ole valitettavasti vielä saanut vahvaa otetta suomalaisesta liikuntakentästä. Toisina uudistuksina raportti mainitsee Vammaisurheiluliitto VAU:n roolin muuttumisen, sekä itsenäisten aluejärjestöjen, ruotsinkielisen urheilujärjestön FSI:n ja työväenurheiluliitto TUL:n toimintojen sulauttamisen VALOon, Olympiakomiteaan tai johonkin uuteen katto-organisaatioon. Muistettava on, että kaikissa näissä kolmessa järjestössä kyse on seurojen järjestöstä, ei järjestöjen järjestöstä, joten niin kauan kun seurat kokevat saavansa palveluja suoraan omalta järjestöltään ne haluavat pitää sen olemassa. On ehkä tarkennettava myös, että Suomessa on seuroja ja yhdistyksiä, jotka eivät kuulu mihinkään lajiliittoon, kun ovat järjestämässä jäsenilleen monipuolista liikuntaa ilman vakavamielistä kilpailutoimintaa ja sen lisenssimaksuja.

On todella harmillista, jos tämän konsulttiselvityksen myötä yhteistyö ja yhteiset tavoitteet, joiden mukaan Suomi on maailman liikkuvin urheilukansa vuonna 2020, jätetään nyt taas organisaation rakenteiden myllerryksen taakse. Yhteistyö, jota viime vuosina on yritetty rakentaa, perustuu luottamukseen ja eri lähtökohdista tulevien liikkujien sekä niiden taustajärjestöjen arvostukseen. Tulevina kuukausina tulee nähtäväksi, jääkö selvitys hyllyn täytteeksi vai palataanko tähän uudelleen ja uudelleen, jolloin aitoa vuorovaikutusta ja yhteistyötä on vaikea rakentaa. Huoli on suuri koko kansan liikunnan puolustamisesta, jos järjestöuudistukset tehdään vahvasti urheilupää edellä, kun enemminkin pitäisi lähteä miettimään miten tehdään enemmän yhteistyötä koulun, kulttuuri- ja nuorisopuolen, eläke-, tai sosiaali- ja terveysjärjestöjen ja yhdistysten kanssa.