Vierailu Nuorten Kotkien kansainvälisellä leirillä ja jo pelkästään kuvien seuraaminen tapahtumasta sosiaalisen median kautta, toivat mieleeni muistot omista leirikesistä lapsena, mutta myös aikuisena. Tunnelma yhdessäolosta, yhteenkuuluvuudesta, telttailusta, luonnosta, puuhastelusta, joukkoruokailuista, uimisesta ym. ovat kokemuksia joista toivoisi useilla lapsilla olevan mahdollisuus nauttia. Leirit erityisesti vaihtoehtona yksin kotona olemiselle, joko päiväleireinä tai perinteisemmin muutamasta päivästä pariin viikkoon vastuullisten aikuisten ohjauksessa ja yhdessä toisten lasten kanssa, ovat tärkeitä. Omat kesäni koostuivat lapsena jopa neljän eri leirin kierroksesta kesän aikana, jolloin kotona käytiin lähinnä vaihtamassa puhtaita varusteita. Riippuen kesästä ja iästä, olin kaupungin kesäsiirtolassa, seurakunnan, urheiluseuran tai Nuorten Kotkien leirillä ihan omalla paikkakunnalla, eri puolilla Suomea ja jopa ulkomailla. Tuoksut lettujen paistosta leirinuotiolla ja äänet sateen ropinasta teltan kattoon palaavat yhä mieleen.

Usein perheissä ei ole mahdollista järjestää lomia, tai niitä ei ole, niin että lasten ei tarvitsisi olla yksin. Tämän vuoksi on hienoa, että sekä kunnat, seurakunnat että erilaiset järjestöt organisoivat kesäksi tekemistä. Monessa kunnassa jaetaan kevättalvella kouluissa esite, jossa listattuna ovat kaikki alueella järjestettävät leirit. Osa leireistä on jopa maksuttomia mutta osa hinnakkaampia, jonka vuoksi sosiaalitoimistot ovat olleet tukemassa leireille pääsyä ja toisaalta esim. kansainvälisille leireille on usein kerätty yhdessä rahoitusta, jotta mahdollisimman moni pääsee mukaan. Leirit toimivat hyvänä paikkana opetella toimeen tulemista erilaisten kavereiden kanssa, kun leirin ”töistä” on monet tehtävä yhdessä, samoin eri kulttuureiden ja kielien kanssa. Monesti näistä jää myös pidempään jatkuvia kaveruussuhteita tai leirirakkauksista puolisoksi.

Lomien jälkeiset hankalat tilanteet ja lomakertomukset koulun alettua ovat hyvin toisenlaiset jos kesää on voinut viettää leirillä ja saada uusia ystäviä. Monesti uudet kaveruudet antavat myös itseluottamusta, jos koulussa ei aina kaikki kavereiden kesken sujuisikaan. Samalla liikkuminen ja toimiminen luonnossa sekä omista asioista huolehtiminen tulevat tutuiksi. Leirejä on hyvin erilaisia mutta usein ihmisten erilaisilla taustoilla ei ole merkitystä, vaan kaikki ovat leiriläisiä. Muistan oman kokemukseni, kun eräällä leirillä, jossa olin omien ja muiden lasten ohjaajana, kyseltiin neljäntenä päivänä ”onko suomalainen kansanedustaja tulossa milloin käymään”, kerroin että olen ollut täällä koko ajan.

Leirin järjestäminen perustuu pitkälti vapaaehtoistyöhön ja siksi monelle itse leirillä olleella on toivottavasti mahdollisuus olla mukana järjestämässä niitä myös seuraaville sukupolville. Monesti on niin, että lapsia olisi tulossa, mutta aikuisten ohjaajien määrä on liian vähäinen. Meidän perheessä on leirielämä, ainakin silloin tällöin, osana kesää ollut jo neljännessä polvessa. Tarvitaan luotettavia, turvallisia aikuisia ja jos löytyy joku erityistaito, on se myös hyvä lisä. Iloisten ja tyytyväisten lasten lisäksi oli tämän kesäisellä leirivierailulla mukava nähdä myös aikuisia, jotka mahdollistavat leirin ja samalla saavat erilaista merkitystä myös omalle toiminnalleen.