Kaikki kivet on nyt käännettävä, jotta laaja merenkulkualan lakko voidaan välttää. Se on kaikkien yhteinen etu, jonka puolesta on tehtävä hartiavoimin töitä.

Tänään on uutisoitu näkemyksiäni jäänmurtajalakkoon ja sen mahdolliseen laajenemiseen Helsingin Sanomissa. Saamieni yhteydenottojen perusteella HS:n jutusta on voinut saada väärän kuvan näkemyksistäni, joten tässä lehdelle toimittamani vastaukset sellaisenaan:

”Olen erittäin huolissani tilanteesta. Laaja lakko tulee välttää, jotta suomalaiset työpaikat eivät vaarannu. Kaikilta osapuolilta tarvitaan nyt kykyä kohtuullisuuteen ja vastuunkantoon.

Eri osapuolilla on sopimusneuvotteluissa aina omat tavoitteensa, joita pyritään sen aikana yhteen sovittamaan. Niin myös tässä tapauksessa. Vaikka sopimusta ei ole vielä syntynyt, osapuolet ovat ymmärtääkseni tehneet sovittelijan johdolla kovasti töitä ja ongelmakohtia on myös kyetty ratkaisemaan. Odotan, että näin tulee tapahtumaan myös avoinna olevien asioiden osalta.

Omistajaohjauksesta vastaava ministeri ei ole työehtosopimuskiistoissa osapuoli. Luonnollisesti olen kuitenkin itse ja avustajieni välityksellä ollut yhteydessä eri tahoihin oikean tilannekuvan saamiseksi neuvotteluista. Lisäksi olen vedonnut osapuoliin, jotta prosessia jatketaan hakemalla sopimusratkaisua nimenomaan neuvottelupöydästä.

Asian tärkeyden vuoksi olen selvittänyt mahdollisuuttani toimia kysymyksessä, jos tilanne katsottaisiin tämän osalta pakottavaksi. Oikeuskansleri on kuitenkin todennut, että yhtiöön vaikuttaminen laajemman lakon torjumiseksi ei kuulu omistajaohjausministerin toimivaltaan.

Ministeriä sitovan tarkoitussidonnaisuuden periaatteen mukaan omistajaohjausministeri voi puuttua yhtiön toimintaan vain omistajaohjausintressin, eli siis yhtiön omaan etuun tai sen strategiseen intressiin liittyvän syyn perusteella. Sen sijaan laajemman yhteiskunnallisen syyn perusteella yhtiön toimiin puuttumiseksi tarvitaan leveämmät hartiat. Käytännössä hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätös.

Vastuu ratkaisun löytymisestä kuuluu työmarkkinaosapuolille, eikä sitä tule sälyttää valtiovallalle. Pidän vaarallisena kehityksenä, jos hallitus ryhtyy toimimaan kiistakysymyksissä erotuomarina.”