YK, EU ja Afrikan unioni (AU) järjestivät 3.3 Brysselissä yhteisen kokouksen, jonka aiheena oli pohtia, miten päästään eteenpäin, jottei epidemia, jonka hoitoon ovat osallistuneet kansainvälisten yhteisöjen lisäksi monet valtiot ja kansalaisjärjestöt sekä jotkut yritykset, ei pääse enää leviämään nyt sen kohdanneissa maissa, tai missään muuallakaan. Eli tarina tämän hetken tilanteesta Länsi-Afrikkaan iskeneestä taudista nimeltä ebola, joka on havaittu ensimmäisen kerran vuonna -76, tekee tuhojaan tällä hetkellä Liberiassa, Guineassa ja Sierra Leonessa.

Liberian presidentti Ellen Jonson Sirleaf kuvasi tunnelmaa, kun tuntematon tauti sairastuttaa ja tappaa erityisesti myös niitä ihmisiä, jotka ovat parhaita auttajia, eli lääkäreitä, hoitajia ja opettajia. Kun todellinen tilanne taudista selvisi, oli seurauksena, että koulut ja toimistot suljettiin, lennot lopetettiin, rajat suljettiin ja kauppa sekä investoinnit loppuivat. Median ja ulkomaiden kiinnostus heräsi samalla ja tuntui että ”kaikki” halusivat auttaa hädässä olevia maita ja samalla suojata itsensä taudilta.

Nyt tilanne on taudin leviämisen osalta helpottanut, mutta ei poistunut, sillä uusia tapauksia tulee esille yhä ja kaikkien potilaiden tartuntaketjua ei ole pystytty todentamaan, eli tilanne on yhä epävarma. Samalla ollaan tilanteessa, jossa on monia tuhansia tartunnan saaneita, kuten myös kuolleita, paljon orpoja sekä, maa joka on kaikin puolin heikoilla. Vaatii paljon, jotta luottamus paremmasta saadaan rakennettua.

Jotta seuraavaa kertaa ei tulisi, on näihin maihin rakennettava uudelleen koko terveydenhuoltojärjestelmä ennaltaehkäisystä sairaaloihin, saatava käyntiin koulut, joissa vahvistettava terveystietoa, pystyttävä järjestämään ruokaterveys ja puhtaan veden saanti sekä sanitaatiomahdollisuudet, etenkin maaseudulla. Samanaikaisesti ollaan kansainvälisesti kehittämässä yhä tehokkaampaa hoitoa sekä rokotetta. Omaa osaansa hoitavat myös esimerkiksi SPR tekemällä käytännön terveydenedistämistyötä jalkautumalla kyliin kertoen hygienian merkityksestä, hoitoon hakeutumisen tärkeydestä ja suojautumisesta tautiin kuolleiden käsittelyssä esimerkiksi hautajaistilanteissa.

Kun mikä tahansa valtio on heikossa tilanteessa, yrittäen selvitä vain akuuteista ongelmista, luo se mahdollisuuden myös monien ikävien piirteiden lisääntymiselle. Näitä ovat ryöstöjen ja väkivallan lisääntyminen, korruptio ja muut taloudelliset väärinkäytökset, prostituutio ja raiskaukset, joista karmeana seurauksena nyt esimerkiksi orpojen tyttöjen lisääntyneet teiniraskaudet.

Suomi on osallistunut ebolan torjuntaan pääosin YK:n ebolarahaston, järjestöjen ja esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin rahoittamisella. Avustamisen keinot ovat moninaiset, kun tarvitaan samanaikaisesti rahoitusta, osaamista, välineitä, työntekijöitä ja neuvottelutaitoja näiden yhteensovituksessa, jotta kaikki voimavarat saadaan tarkoituksenmukaisimmalla tavalla käyttöön. Tänä vuonna Suomi on vetovastuussa GHSA:ssa (Global Health Security Agenda), jonka tavoitteena on terveysturvallisuuden parantaminen muun muassa yhteisöjä vahvistamalla, terveysuhkien torjunnalla ja terveysjärjestelmiä kehittämällä. Erityisesti GHSA pyrkii kehittämään valmiusjärjestelmiä tartuntatautien nopeampaan havaitsemiseen, eristämiseen ja hoitoon. Itse pidin Suomen puheenvuoron juuri tästä terveysturvallisuuden ennaltaehkäisevästä ja varautumisnäkökulmasta ja sain kiitosta itse WHO:n pääjohtaja Margaret Chanilta.

Olemme oppineet kansainvälisenä yhteisönä ja myös kansallisesti paljon, jotta seuraavan epidemian kohdalla yhteistyötä eri tahojen välillä esimerkiksi Suomessa sisä-, sosiaali-ja terveys- ja ulkoministeriön kesken sujuu tulevaisuudessa paremmin ja ajateltu ”valmiustila” on nopeastikin saavutettavissa. Tämä sama haaste on myös YK:n ja Maailmanpankin organisaatioilla. Työnjako nopean toiminnan käynnistämiseen ja pidemmän ajan kehitystyöhön eivät voi olla myöskään erillisiä, vaan toisiaan tukevia. Tällöin nopeastikin tulevat katastrofit on helpompi kohdata eikä koko yhteiskunta romutu niin, että kaikki saavutetut kehityksen tulokset nollaantuisivat.