Pikavipeistä on tullut yhä suurempi ongelma kasvavalle joukolle ihmisiä. Saamme jatkuvasti viestejä surullisista tarinoista, joissa henkilö on joutunut ongelmiin kasvavien pikavippivelkojen vuoksi. Jotkut ovat joutuneet ”velkavankeuteen”, toiset menettäneet luottokelpoisuutensa, tulleet häädetyiksi asunnoistaan tai joidenkin perheenjäsenet, vanhemmat tai isovanhemmat ovat joutuneet tahtomattaan vippien maksajiksi. Helmikuussa tehdyt uudistukset pikavippien kokonaiskoron ilmoitusvelvollisuuteen, henkilön tunnistamiseksi ja kielto yöaikaisen lainan maksamiseksi olivat hyviä, mutta riittämättömiä uudistuksia.

Pikavippimarkkinat ja niiden mainonta rehottavat kuin viidakossa. On moraalitonta, että pikavippifirmat suuntaavat mainontansa erityisesti nuorille. Asiakkaiden tulee voida luottaa siihen, että palveluntarjoajat noudattavat hyvää tapaa markkinoinnissaan ja sopimusehdoissaan. Itse näen pikavippien mainonnan kieltämisen kokonaan erittäin kannatettavana ajatuksena. Kuluttajaviraston ja tietosuojavaltuutetun seurannan perusteella suuri osa pikavippiyrityksistä ei ole noudattanut lainsäädäntöä sähköisessä tunnistamisessa, todellisen vuosikoron ilmoittamisessa tai tekstiviestimarkkinoinnissa. Jotkut yrityksistä myönsivät yhä lainoja myös yöaikaan. Vippien kysyntä kasvaakin erityisesti nuorten ja taloudellisesta huono-osaisuudesta kärsivien kohdalla. On kestämätöntä, että ihmisten tietämättömyydellä ja hädällä tehdään kannattavaa liiketoimintaa. Suurimmat velkasummat ovat pikavipeillä kohonneet jopa yli 200 000 euroon. Uutta lainsäädäntöä tarvitaan pikaisesti säätämällä korkokatto, tiukentamalla valvontaa ja rajoittamalla mainontaa.

Nyt olisi pikaisesti asetettava pikavipeille korkokatto. Se auttaisi epäterveen ja moraalisesti arveluttavan tilanteen korjaamisessa. Korkokatto olisi tehokas keino estää hädänalaisten ihmisten riistämistä kohtuuttomilla koroilla. Kuluttajaluotosta perittävä korko saisi esimerkiksi olla enintään sovellettava viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä. Nykyinen malli tuntuu laissakin kielletyltä koronkiskonnalta.

Toiseksi pienlainayhtiöiden rekisteröinti ja valvonta olisi siirrettävä Finanssivalvonnalle, jolle se luontevimmin kuuluu. Kuluttajasuojalain mukaan luotonantajalta edellytetään luotettavuutta ja luottotoiminnan tuntemusta. Fivalle on kertynyt vuosien mittaan vahvaa osaamista ja ammattitaitoinen henkilökunta valvomaan rahamarkkinoilla toimijoita ja siellä noudatettavia toimintatapoja. Pankeilta edellytetään myös luoton hakijan tilanteen maksukyvyn arviointia, jota nämä yritykset eivät tee ollenkaan. Tällä hetkellä pikavippiyritysten valvonta kuuluu hallituksen tahdon mukaisesti Etelä-Suomen aluehallintovirastolle.

Tiedämme, että pikalainoja käytetään pääsääntöisesti ruokaan, lasten ja kodin arkisiin menoihin ja liikennekuluihin. Onkin kysyttävä kuka lopulta hyötyy pikavipeistä eniten? Niitä tarjoavat yritykset vai lainanottaja? Vastausta ei tarvitse miettiä kauaa. Lainamarkkinat ovat kasvava ja kannattava bisnes. Tämä vaikeuksissa olevien ihmisten hyväksikäyttö on estettävä. Pikaluotot eivät paranna kenenkään vaikeaa taloudellista asemaa vaan useimmiten pahentavat sitä. Lopulta suuri osa ahdinkoon ajautuneista joutuu kuntien sosiaalitoimen asiakkaiksi, ja näin veronmaksajat tulevat kohtuuttomien pikaluottokorkojen maksajiksi. Tätä emme halua.

Emme voi myöskään hyväksyä sitä, että talous- ja velkaneuvonnalle ei ole viime vuosina osoitettu riittäviä määrärahoja. Ensi vuoden talousarvioesityksessä talous- ja velkaneuvontaan esitetään varattavaksi 500 000 euroa vähemmän kuin kuluvana vuonna vaikka velkaneuvonnan tarve on lisääntynyt talouden taantumassa. Asiakkaiden moniongelmaisuus vaatii enemmän ohjausta ja apua.