Kuntalakia on muutettu edellisen kerran isommin kaksikymmentä vuotta sitten ja nyt seuraavan valtuustokauden alusta tulee useita muutoksia. Näistä osa on velvoittavia ja osa mahdollistavia. Kunnissa on uudistuksia mietittäessä ongelmana myös epävarmuus tulevasta, toteutuuko suunniteltu maakunta- ja sote-uudistus ja jos niin, miten ja mitkä ovat vaikutukset kuntiin. Seuraava valtuustokausi alkaa kesäkuussa 2017, jonka jälkeen valitaan myös muut toimielimet mukaan lukien sairaanhoitopiirin ja maakuntaliiton valtuustot ja hallitukset. Nyt on hyvä mennä maltilla ja tehdä päätöksiä joiden kanssa voidaan pääosin elää riippumatta mitä tapahtuu 2019.

Valtuuston koko ei ole enää tulevaisuudessa sidottu tiukasti asukasmäärään, vaan nyt kunnilla on enemmän päätösvaltaa myös pienentää valtuustoa. Demokratian kannalta tämä ei kuitenkaan ole kannatettavaa. Jakamalla vastuu ja valta yhä useammalle vaaleissa valitulle henkilölle, voidaan lähidemokratia turvata. Valtuustossa tulisi olla edustettuna erilaisia ihmisiä, kunnan ja kaupungin koko alueelta. Kuitenkin jos lähitulevaisuuden suunnitelmissa on kuntien yhdistymisiä, on voi olla perusteltua jo nyt pienentää valtuustoja, jotta usein mallina olleesta väliaikaisesta valtuustosta ei tule ”liian” suurta. Kuntalaki on tässä suhteessa luonteeltaan mahdollistava eli lopullinen harkintavalta jää kunnille. Se on hyvä, koska kuntapäättäjät tietävät parhaiten oman alueensa tilanteen ja tarpeet.

Lisäksi kunnat voivat päättää, johdetaanko kuntaa tulevaisuudessa pormestarimallilla, joka lain mukaan valitaan valtuustossa, ja suunnitelmia on, että valinta tapahtuisi tulevaisuudessa suoraan kansanvaalilla. Pormestarimallista on muutamista kaupungeista varsin positiivisia kokemuksia. Toisena vaihtoehtona on mahdollisuus osa- tai täysiaikaisen kaupunginhallituksen puheenjohtajaan, joka toimisi kunnanjohtajan kanssa yhteistyössä. Ja tietenkin on vaihtoehto pysyä nykyisin yhä käytäntönä olevassa luottamushenkilöjohdossa ja kunnanjohtajassa.

Lautakuntien osalta on hyvä vaihtoehto pitäytyä nykyisessä käytännössä, eli valita jäseniksi ihmisiä jotka ovat kiinnostuneet kustakin aiheesta ja ovat esimerkiksi olleet kuntavaaleissa ehdokkaana. Muut vaihtoehdot kaventavat mukana olevien aktiivisten ihmisten määrää, eli ”valiokuntamalli” jossa kaikki lautakuntien jäsenet ovat valtuutettuja tai varavaltuutettuja. Toisena on ajatus ”ministerimallista” jossa kaupunginhallituksen jäsenet johtavat samalla lautakuntia, jolloin on haasteena myös ajankäyttö.

Lautakuntien määrästä ja koosta on myös keskusteltava ja etenkin jos joudutaan luopumaan elinkaarimalleista esimerkiksi lasten ja nuorten asioiden lautakunnista, sote-asioiden irrottamisen vuoksi. Vähemmän lautakuntia tarkoittaa yleensä enemmän valtaa virkamiehille, jollei asioita käsitellä hallituksessa tai valtuustossa. Pitää miettiä mikä on jokaisen toimielimen rooli ja tarkoituksenmukaisuus päätöksenteon tasossa, kussakin kunnassa. Mukaan tulee myös sähköinen kokousmahdollisuus.

Monia muitakin uusia kohtia on tulossa, joista sidonnaisuuksien ilmoittaminen tulee myös kuntatasolle. Se on erittäin kannatettavaa. Kuntaa on tulevaisuudessa ohjattava lain mukaan kuntastrategialla ja kunta-valtio-suhteeseen on seurannan parantamiseksi, aiemman peruspalveluohjelman tilalle, luotu kuntatalousohjelma.

Arvioitaessa kunnan selviytymistä ns. kriisikuntakriteereistä on alijäämän kattamisvelvollisuus neljän vuoden aikana, sisältäen koko konsernin. Sama kriisikuntakriteeristö on tulossa myös kuntayhtymiin. Suunnittelussa on mahdollista myös muilla kuin talouskriteereillä nimetä kunta kriisikunniksi ja sen myötä valtioneuvoston ohjaukseen.

Kuntien on yhtiöitettävä toiminnot, joissa toimitaan markkinoilla ja eduskunnan käsittelyssä olevan hankintalakiesityksen mukaan sidosryhmämyyntiä saa aiemman 10 prosentin sijaan olla korkeintaan 5 prosenttia. Yhtiöiden yhä vahvempi osuus kuntien päätöksenteossa edellyttää myös vahvempaa konserniohjausta, josta on jo suuremmissa kunnissa kokemusta. Olemme valmistelemassa SDP:lle omaa näkemystä kuntien omistajaohjaukseen. Siinä pyrimme kirkastamaan tuleville kuntapäättäjille heidän oman roolinsa kuntien omistajapolitiikassa.

Kuntalakipaketti sisältää paljon muitakin uudistuksia, joita tehtäessä on tärkeätä miettiä, miten esitykset parhaiten palvelevat kuntalaisia lähidemokratian ja hyvinvoinnin näkökulmasta.