Soten yhteyteen liitetty aluehallinnon uudistus tuo suuria muutoksia myös kunnille. Esityksen mukaan perustetaan 18 itsehallintoaluetta, joista kaikki eivät ole tasaveroisia. Sote-alueita tulee 15, jolloin toiset järjestävät sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja itsenäisesti, mutta toiset tekevät sen yhteistyössä. Samalla palettiin kuuluu vain 12 päivystysaluetta ja 5 erityisvastuualuetta.

On helppo huomata, että paljon on vielä vaiheessa. Asiaan liittyy monta suurta kysymystä rahoituksesta, yksityisten palvelujen roolista, henkilöstöhallinnosta, kiinteistöomaisuuden siirrosta, johtamisesta sekä vaaleista, demokratiasta ja kansalaisvaikuttamisesta. Erityisen olennainen on sote-palveluiden tilaaminen ja tuottaminen. Onko itsehallintoalue sote-palvelujen osalta vain tilaaja vai onko sillä myös omaa tuotantoa? Jos on omaa tuotantoa, niin mitä hallintoa se on?

Käykö käytännössä niin, että valtion toiminnan ja rahoituksen ohjauksen voimakkaasti kiristyessä, julkinen palvelutuotanto onkin jatkossa soten osalta käytännössä valtion toimintaa? Jos näin käy, niin sellaista ei vielä koskaan ole pohjoismaissa koettu.

Muutoinkin on syytä keskustella aidon itsehallinnon ja valtion ohjauksen suhteesta. Kun kunnallinen itsehallinto korvataan toisella, valtiovetoisella itsehallinnolla, niin miten toteutuu perustuslailla turvattu kansalaisen oikeus niin palvelujen saatavuuteen kuin alueensa aitoon itsehallintoon?

Joka tapauksessa uudistus tarkoittaa, että yli puolet kunnan nykyisistä tehtävistä siirtyy pois kunnista, toiselle tasolle. Jos näin käy, oletettavasti siirtyvät samalla myös niihin liittyvät resurssit eli henkilöstö, rahat ja omaisuus.

Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollon vuosittaisista kuluista katetaan 1/4 kunnille maksettavilla valtionosuuksilla ja 3/4 kuntien verotuloilla ja maksuilla. Nyt nämä niin kuntien kuin valtion varat tarvitaan itsehallintoalueiden rahoitukseen. Oletettavasti alkuvaiheessa kuluja syntyy jopa enemmän, kuten yleensä tapahtuu eri organisaatioiden yhdistyessä.

Ajatus valtion rahoittamasta toiminnasta on vallan ja vastuun näkökulmasta hankala. Tällöin vaaleilla valitut luottamushenkilöt eivät vastaisikaan rahoituksesta ja määräysvalta olisi muutoinkin suoraan ministeriöissä. Jotta vastuu rahoituksesta ja toiminnasta saataisiin päättäjille, on verotusoikeuden myöntäminen uudelle kolmannelle tasolle varteenotettava mahdollisuus. Se sisältää kuitenkin riskin veronmaksajien taakan lisääntymisestä. Riskiä tullaan luultavasti lieventämään rajoittamalla kuntaveron keräämistä ja hylkäämällä osittain perustuslain turvaa nauttiva kunnallinen itsehallinto. Ja kaikki tämä esitetään säädettäväksi normaalissa lainsäädäntöjärjestyksessä.

Joka tapauksessa uuden sote- ja itsehallintoalueiden esityksen yhteydessä on luotava uusi itsehallintoalueiden keskinäinen valtionosuusjärjestelmä ja arvioitava uudelleen myös kuntien valtionosuusjärjestelmä. Millaisilla kriteereillä valtion rahoitusosuuden lisäksi kunnilta vietävät verotulot edelleen itsehallintoalueille jaetaan, on täysin auki. Lisäksi tarvitaan malli itsehallintoveron keräämiseen. Sen on oltava selkeässä yhteydessä kunnallis- ja valtionverotuksen kanssa.

Alueiden taloudellisen kantokyvyn erilaisuuden vuoksi on siis luotava itsehallintoalueiden uusi keskinäinen tasausjärjestelmä ja samalla on uusittava kuntien tasausjärjestelmät.

Nykyisten kuntien omalle taloudelle muutokset ovat radikaaleja. Jos sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet ja merkittävä osa verotuloista viedään itsehallintoalueille, jää monen kunnan omarahoitusosuus jäljelle jäävien tehtävien rahoittamiseen kovin pieneksi ja veroprosentit uhkaavat pysyä korkeina, vaikka puolet tehtävistä siirtyy muualle. Riskinä onkin, että nykyinen valtionosuuksiin perustuva verotulojen tasausjärjestelmä valtion ja kuntien välillä jouduttaisiin muuttamaan pitkälti kuntien keskinäiseksi verotulojen tasausjärjestelmäksi.

Todennäköistä myös on, että kuntiin jäävät tehtävät, investoinnit ja niiden rahoitukseen otetut lainat eivät ole mahdollisia hoitaa kaikkialla nykyisen tasoisina. Ei tarvitse olla erityinen ennustaja, että näkee lisääntyvän paineen kuntaliitoksille.

Kaiken kaikkiaan koko sote-uudistuksesta tarvitaan huomattavasti enemmän tietoa kuin hallituksen tiedotustilaisuudesta sai irti. Huomattavasti nykyistä enemmän on oltava asioita tiedossa esimerkiksi alueisiin ja rahoitukseen liittyen, jotta kunnilla on aito mahdollisuus muodostaa kantansa uudistuksen lähtiessä pian lausuntokierrokselle.