Julkinen talous on yhteiskunnan palvelujen ja sen verorahoituspohjan kautta kaikille tärkeä ja kiinnostava.  Talouden tiukentuessa on kaikkia siihen vaikuttavia kohtia tarkasteltava, myös julkisen puolen menoja, ja mietittävä miten taloutta voidaan tasapainottaa ja tuottaa palveluja uudella tavalla. Nyt on erityisesti oikeiston puolelta syyllistetty heikosta julkisesta taloudesta kuntien ja valtion työntekijöitä. Samalla on esitetty ratkaisuksi irtisanomisia ja lomautuksia. Muistettava on myös, että kyse on myös yleisemmin julkisen vallan ja palvelujen sekä yksityisten välisestä suhteesta, jossa oikeisto luottaisi enemmän yrityksiin palvelujen järjestäjänä, jolloin palvelujen saatavuus ja laatu olisivat enemmän kiinni varallisuudesta. Monissa kunnissa henkilöstöä on vähennetty, mutta luonnollisen poistuman kautta. Lomautuksista on jo vuosien takaa kokemukset, joissa ajateltua säästöä ei ole saatu, liittyen suojatyön määrään ja lakisääteisiin palveluihin sekä meneillään oleviin projekteihin. Samanaikaisesti on kuitenkin saatu aikaan epävarmuutta niin kuntalaisille kuin työntekijöille, runsaasti ylimääräisiä neuvotteluja, palavereita ja erityisjärjestelyitä sekä ylitöitä ruuhkien purkuun.

Kuntasektorilla logiikka heikossa taloudellisessa tilanteessa toimii jopa päinvastoin kuin yrityksissä, joissa tilausten vähentyessä vähenee myös työn tekemisen tarve. Kuntapuolella palvelujen tarve jopa kasvaa, mm. työttömyyden aiheuttamien ongelmien seurauksena, joita kunta ei voi jättää hoitamatta. Julkisen talouden nyt kasvanut osuus kansantaloudessa ei johdu niinkään menojen eli työntekijämäärän lisääntymisestä, vaan yksityisen puolen heikentyneestä tilanteesta.

Viimeisten vuosikymmenten aikana ovat julkiset velvoitteet ja tehtävät lisääntyneet ja nyt on päätetty niiden karsimisesta, kaikkien ministeriöiden osalta. Nyt huomataan, että tehtävät joiden karsimisesta oikeasti tulisi toiminnallista ja taloudellista hyötyä, ei olekaan kovin helppo. Samalla ovat myös kuntalaisten toiveet ja vaatimukset kasvaneet. Palvelujen tuottamiseen on määritelty myös ammatilliset pätevyydet, joiden osalta yritetään myös saada uudelleen arviointia työnjaossa, ei niinkään suoraan sanottua pätevyyksien alentamisia samassa tehtävässä.

Kuntalaisille tuotetuissa palveluissa ei selvitä ilman työntekijöitä ja täytyy pitää mielessä, että tehokkuus palveluissa on mitattava niiden vaikuttavuudella, ei tuottavuudella, kuten esim. valmistavassa teollisuudessa tai vain suoritteiden määriä mittaamalla. Suurissa muutoksissa kuten sote- tai kuntarakenne, tarvitaan työntekijöiden sitoutumista ja uudelleen koulutusta. Uudenlainen työn kulttuuri tarkoittaa myös työntekijöiden mukana oloa muutosten tekemisessä. Tarvitaan kokonaan uudenlaisia malleja tuottaa palveluja ja tehdä työtä. Tähän sopii huonosti joidenkin jatkuva epäily ja jopa turhista työntekijöistä puhuminen tai palkkojen kadehtiminen. Useinhan on niin, että arvostus nousee kun asiasta on riittävästi tietoa ja siksi olisi varmaan hyvä käydä tutustumassa koulujen, päiväkotien, hoivalaitosten, sairaaloiden, rakennuspuolen, vesihuollon ym. arkeen. Uudistuksia ja kehittämistä tarvitaan, mutta se on tehtävä koko yhteiskunnan vahvalla sitoutumisella.