Työntekijöiden oikeus kolmeen koulutuspäivään keskustelu hämmentää, erityisesti kun Raamisopimus, johon se sisältyi allekirjoitettiin jo vuosi sitten. Tämän lisäksi samanaikaisesti on oikeiston osalta meneillään keskustelut sairausakosta, nuorten palkka-alesta, irtisanomissuojan höllennyksestä, työttömyysturvan heikennyksestä ja lakko-oikeuden rajoittamisesta, eli  

 Riita alkoi, kun Elinkeinoelämän Keskusliiton hallitus hylkäsi yllättäen työmarkkinaosapuolten laatiman lakiluonnoksen koulutuspäivistä. Yllättäväksi päätöksen teki se, että koulutusoikeus olisi hyödyttänyt sekä työntekijöitä että työnantajia. Ensiksi valtio päätyi tulemaan asiassa vastaan työnantajia verohelpotuksin, toiseksi työvoiman osaaminen ja tuottavuus parantuisivat ammatillisten valmiuksien kehittämisen kautta. EK:n hallitus teki luottamusta herättämättömän toimenpiteen vetämällä omien neuvottelijoidensa hyväksymän päätöksen takaisin, mikä oli myös yllättävää ja harvinaislaatuista suomalaisessa sopimisen perinteessä.

 Koulutusoikeuden epääminen johti uusiin neuvotteluihin, jotka ovat jatkuneet vähäisin edistysaskelin. Koulutusoikeudesta on tullut varsinaista asiaa suurempi kysymys, joka kärjistyessään voi pahimmillaan johtaa koko raamiratkaisun kaatumiseen. Tästä seuraisi paluu liitto- ja työpaikkatason työehtoneuvotteluihin, mikä on aiemmin tarkoittanut rauhattomuutta työmarkkinoille, suurempia palkankorotuspaineita ja epävarmuutta Suomen kansantalouden ennustettavuuteen.

 Nyt täytyy yrittää luottaa järjen ja sopimisen kulttuurin voittavan, jotta kiista kolmesta koulutuspäivästä ratkeaisi lähiviikkojen kuluessa. Tällä hetkellä on taloudessa jo aivan liikaa epävarmuustekijöitä ja huolia, joten ei pitäisi olla kenenkään kannalta viisasta lisätä niitä omilla päätöksillä. 

 Sirpa Paatero

(sd.)