Kohti maailman parasta työelämää

Työn tuottavuus ja kelvot työehdot ovat olleet suomalaisessa työelämässä korkeassa arvossa vuosikymmenten ajan. Tilanne näyttää nyt muuttuneen. Työssä voidaan heikommin. Työhyvinvoinnin kriisiytyminen myönnetään laajemmin. Pakkotyöstä, riistosta ja jopa ihmiskaupasta puhutaan ja kirjoitetaan julkisesti.

Ihmiset jakautuvat yhä selvemmin niihin, joilla on työtä vaikka toisille jakaa ja niihin, joilla ei ole lainkaan työtä tai jotka kärvistelevät jatkuvassa epävarmuudessa työn jatkumisesta. Silpputyöntekijöitä alkaa olla jo kolmasosa työvoimasta.

Samanaikaisesti on muodostunut ulkomaisten työntekijöiden luokka harmaaseen tai laittomaan talouteen. Tästä luokasta on julkisesti vaiettu.

Kun kuuntelee porvaripuolueita ja joitakin työnantajien etujärjestöjä vahvistuu tunne siitä, että työntekijöille on koittamassa nykyistä kovemmat ajat. Esityksiä tulee palkkamaltista riippumatta ostovoiman kehityksestä, yleissitovuuden purkamisesta, paikalliseen sopimiseen siirtymisestä, vuoden koeajasta, joka olisi sama kuin palkkatuen aika, ammattiliittojen verovähennyksen poistosta tai ansiosidonnaisen ja työmarkkinatuen yhteyden katkaisusta.

Monet näkevät eläkeiän nostamisen keinona pidentää työuraa. Kaikkein suurin tehtävä olisi mielestäni saada työllisten määrä vahvaan nousuun.

Työkyvyttömyyseläkkeelle jää vuosittain 30 000 alle 30-vuotiasta ja sairauseläkkeelle joutuu 2500 alle 30-vuotiasta. Jossakin mättää.

Työnantajien edustajat ja oikeistopuolueet ovat esittämässä osa-aikaeläkkeen tai varhennetun eläkkeen ja työttömyysputken poistamista kokonaan. Tämä on lähinnä yritysten keino saada ikääntyvät työntekijät ulos työelämästä kokonaan. Saman porukan keino edistää työllisyyttä ja parantaa työelämää, on alentaa veroja ja maksuja, joiden työllistämisvaikutuksia ei esim. Kela- maksun poiston jälkeen ole esitetty. Aikaisemmin tehdyn kokeilun tulokset eivät tuoneet yhtään lisätyöpaikkaa.

Itse miettisin vakavasti sosiaaliturvamaksujen alentamista viimeisiltä työssäolovuosilta. Näin voisimme lisätä työnantajien halukkuutta pitää ihmiset töissä eikä ketään tarvitsisi ”potkia” pois.

Säilyttämällä eläkeiän nykyisenlainen joustavuus ja lisäämällä työaikajärjestelyjä sekä säätämällä vuokratyöhön takuupalka, voimme parantaa työelämän laatua tuntuvasti. Tarvitsemme myös nykyistä parempia joustoja, jotta siirtyminen kokopäivätyöstä osa-aikatyöhön ja päinvastoin onnistuisi kivuttomasti. Tarvitaan yhä työ- ja perhe-elämän parempaa yhteensovittamista. Pitkän työuran saavuttamiseksi on parannettava myös nykyistä vuorotteluvapaajärjestelmää.

Työntekijöiden tilanteen parantamiseksi ja harmaan talouden vähentämiseksi on vahvistettava luottamusmiesten asemaa. Heidän tiedonsaanti mahdollisuuksiaan on lisättävä. Työsuojeluun ja valvontaan tarvitaan lisäresursseja ja ammattiliitoille on annettava kanneoikeus. Myös tilaajavastuulakia kaipaa viilausta.

Työaika- ja koulutuspankit sekä silpputyöntekijöiden lomapankki ovat kokeilemisen arvoisia. Työurien pidentämiseksi on lyhennettävä opiskeluaikaa. Tarvitaan parempaa opinto-ohjausta.

Uudenlaisen kokonaissopimusmallin kehittäminen loisi työntekijöille nykyistä yksin neuvottelua paremmat mahdollisuudet sopimiseen. Samalla mallilla huolehdittaisiin myös työstä saatavan palkan ostovoimasta yhä kasvavan inflaation aikana.

Sirpa Paatero
kansanedustaja (sd.)

Kommentit

Jätä kommentti