Myönnän kriittisyyteni kuullessani ensimmäistä kertaa sanat ”Kansan Edustaja” sosialidemokratian perustaa määrittämässä. Kaikille meistä kansan edustaja luo varmasti omanlaisensa mielikuvan, samoin kuin sosialidemokratia. Merkityksiä on yhtä monta kuin on määrittelijääkin.

Onko puolue sitten liikaa tai liian vähän jotakin? Tällainen ajatuksenkulku toimii itselleni hankalana lähtökohta hahmottaa sitä sosialidemokratiaa, jossa haluan olla mukana. On tietenkin hyvä pohtia puhummeko liikaa tai liian vähän työntekijöiden, köyhien, keskiluokan, yrittäjien tai marginaaliryhmien asioista. Syy siihen miksi tätä keskustelua käydään erityisesti demareiden keskuudessa, on se, että meillä kaikki ryhmät mahtuvat samaan puolueeseen. SDP:ssä on katto korkealla ja seinät leveällä kuten tavata sanotaan. Ja näinhän sen pitääkin olla.

Kaikilla ei asia taida olla ihan näin. Kun keskustelin viimeksi sukupuolineutraalista avioliittolaista erään toisen puolueen edustajan kanssa, hän kertoi kuinka hankalaa on keskustella asiasta, koska hän ei tunne yhtään homoseksuaalia. Jos tämä sama tilanne vaivaa maahanmuuttajien tai vaikkapa pienituloisten kohdalla, niin ei ihme että ihmisten asenteet kiristyvät. Suvaitsevaisuutta hyvät ihmiset! Suvaitsevaisuutta edistämällä voimme saada eri sävyjä asioihin ja synnyttää aitoa ja hedelmällistä keskustelua.

Puolue ei saa eikä voi olla vain jonkun eturyhmän asialla. Emme voi olla me vastaan te. Peruslähtökohtana tulee kaikessa päätöksenteossa, niin pienissä arkisissa asioissa kuin maailmanpolitiikassakin olla, että ajattelemme omaa nokkaamme pidemmälle. Solidaarisuutta. Sitä me tarvitsemme entistä enemmän. Lausahdus ”emme vastusta rikastumista mutta köyhtymistä kylläkin”, kuvaa mielestäni puolueemme yhteistä ajatusmallia, jonka kaikki voimme jakaa, olemmepa sitten työntekijöitä, akateemisia, yrittäjiä opiskelijoita tai työttömiä.

Edustaessamme kansaa siis kansan edustajina, olemme tavallisten kansalaisten asialla niin Suomessa kuin sen rajojen ulkopuolella. Tavallisia kansalaisia olemmehan me kaikki. Haaste on vain siinä, kuinka puhutella tätä varsin kirjavaa, mutta kuitenkin tavallisten ihmisten joukkoa. Kaikkia ei samoilla viesteillä voi koskaan tavoittaa, mutta luulen, että suuri osa tunnistaa itsensä ihmisiksi, joilla riittää jaksamista ja ymmärrystä myös toisille. Tätä suvaitsevaisuuden viestiämme meidän kannattaakin pitää voimakkaasti yllä!