Puhe on pidetty SDP:n ja Ruotsin sosialidemokraattien yhteisessä seminaarissa 21.6.2016.

Keskustelimme tänään yhdessä Ruotsin sosialidemokraattien kanssa siitä, mitä sosialidemokratia on ja mitä meidän pitäisi edistää nykyisessä globaalissa maailmassa. Sosialidemokratian perusarvoihin kuuluvat tasa-arvo, solidaarisuus ja kansainvälisyys. Kaikki nämä ovat avaimia niihin ratkaisuihin, joita tarvitsemme tämän päivän maailmassa.

Maailma tarvitsee kestävämpiä tapoja tehdä ja tuottaa asioita. Väestönkasvu on todella suurta ja hyvin pian häätytellään 8 miljardin asukkaan rajaa. Samalla kuluttaminen on lisääntynyt mutta ei samassa tahdissa uusien, parempien teknologioiden kanssa. Maapallo on ylikuormittunut ja nykyiset ratkaisut riittävät lähinnä hillitsemään kehitystä mutta ei välttämättä vielä kääntämään suuntaa.

Olemme entistä enemmän vuorovaikutuksessa toistemme kanssa ympäri maailman. Tämä ei ole vain ulko- ja turvallisuuspoliittinen kysymys, vaikka se – valitettavaa kyllä – onkin ajankohtaista. Ennen kaikkea kyse on suuresta ihmisten liikkuvuudesta kun kymmenet miljoonat ihmiset muuttavat vuosittain. Ihmiset muuttavat paitsi maasta ja maanosasta toiseen myös yhä enemmän kaupunkeihin. Syitä on aivan yhtä monta kuin on ihmisiä. On kyse rakkaudesta, sopivammasta työpaikasta, halusta kokeilla uutta, kiinnostuksesta opiskella muualla ja tietenkin myös halusta hakea turvaa. Olivat syyt mitkä tahansa, vaikutukset yhteiskuntaan ovat mahdollisuus. Haasteita on mutta ongelmia muuttoliikkeestä tulee vain, jos niistä annetaan tulla ongelmia.

Taloudellinen epätasa-arvo maailmassa on suurempaa kuin pitkään aikaan. 2000-luvun aikana tuloerot ovat kasvaneet ja riippumatta maanosasta noin puolet maan varattomimmista omistaa vain 10% kaikesta varallisuudesta. Samana aikaan kaikkein rikkain 1% omistaa enemmän ja enemmän. Vielä suurempia ovat erot ihmisten välillä siinä, millaiset mahdollisuudet ovat hyvään elämään. Työn ja talouden murros on aiheuttanut sen, että työpaikkoja on saatavilla yhä vähemmän samaan aikaan, kun väestö vain kasvaa. Jos nuorisotyöttömyys tuntuu edelleen Euroopassa isolta ongelmalta, meillä on edessämme aikapommi muutaman kymmenen vuoden sisällä koko maailmassa. Koulutustaso maailmassa on onneksi kasvanut – yhä useampi osaa lukea ja kirjoittaa. Peruskoulutus ei kuitenkaan enää ole se, joka vie meitä eteenpäin. Kaikkialla maailmassa tarvitaan enemmän koulutusta ja yhä enemmän tarvitaan esimerkiksi ammatillista koulutusta, jossa myös meillä pohjoismailla olisi annettavaa. Valitettavasti iso ongelma on edelleen se, että liian monessa maassa varallisuus on este kouluttautumiselle.

Välillä tuntuu siltä kuin olisimme oikeasti luisumassa menneeseen. Ainakin maailman isoimmat haasteet ovat juuri niitä, joiden parantamiseksi kehitimme esimerkiksi YK:n vuosituhattavoitteet, ja joiden vuoksi olemme lisänneet kansainvälistä yhteistyötä. Pohjoismaiden aktiivisempi rooli YK:ssa, EU:ssa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä on ollut vahvaa. Sosialidemokraattien rooli näissä järjestöissä on ollut vahvaa, ja meidän vaikutusvaltamme on ollut suurempaa. Sosialidemokraattisella politiikalla on rakennettu avointa ja tuloksellista kehitysyhteistyötä. On etsitty kestävämpiä kansainvälisiä sopimuksia niin ympäristön, naisten oikeuksien kuin paremman talouden puolesta.

Nämä kaikki ovat avaimia siihen, että maailma menee haasteiden edessä eteenpäin avoimesti ja oikeudenmukaisesti eikä ota askelia taaksepäin vihan, ennakkoluulojen tai epätasa-arvoisten rakenteiden vuoksi. Väärästä suunnasta on varoittavia esimerkkejä paitsi eurooppalaisessa poliittisessa ilmapiirissä myös käytännön tasolla ainakin meillä täällä Suomessa.

Suomessa kehitysapua on leikattu todella paljon. Erinomaista työtä eri maissa tekeviltä kansalaisjärjestöiltä leikattiin jopa 43% koko rahoituksesta alkaen jo tältä vuodelta. Lyhyt aika sopeutua valtavaan muutokseen on lamaannuttanut monta tärkeää projektia. Järjestöt ovat rakentaneet vuosien ajan todella läpinäkyviä prosesseja, lisänneet vaikuttavuutta ja varmistaneet, että rahat menevä niitä tarvitseville. Tälle hyvälle työlle ei annettu tunnustusta, vaan samaan aikaan siirrettiin varoja kulkemaan yritysyhteistyön kautta. Siihen annettiin aiemmin kymmeniä miljoonia mutta nyt kansalaisjärjestöiltä leikattiin ja yritysyhteistyöhön satsataan yli 100 miljoonaa. Kehitysavun muoto avoimen ja yleishyödyllisen kansalaistoiminnan kautta on siis vähitellen hautautumassa, mikäli asialle päästetään tai on jo päästetty oikeistopuolueet.

Suomea on myös pidetty arvossa YK-yhteistyössä yhtälailla kuin pohjoismaita yleensä. Hallitus päätti kuitenkin leikata YK-järjestöille – YK:n naisjärjestön, pakolaisjärjestön ja niin edelleen – annettua rahoitusta pahimmillaan lähes 70%. YK:n pääsihteerin vierailu Suomeen jonkin aikaa leikkausuutisten jälkeen oli hyvä muistutus Suomen roolista mutta ei niin riittävä, että hallitus olisi tullut järkiinsä. Monikansallinen yhteistyö yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja hyvän työn tekemiseen maailmalla on tärkeää. Se ei kuitenkaan voi olla vain hyvän tahdon varassa.

Yritysten ja yksityisen sektorin roolia sekä näkökulmaa on lisätty niin kehitysavussa, työllisyyspolitiikassa, ympäristönsuojelussa kuin markkinoiden vapauttamisessa. Avoimuus ja ihmisten vapaus toteuttaa itseään väitetään toteutuvan, kun on mahdollisimman vähän sääntelyä. Osittain ehkä mutta valitettavan usein tämä kaunis ajatus ei kuitenkaan toteudu. Työllisyyttä ei ole nostettu ajamalla alas työmarkkinajärjestöt. Ympäristö ei ole kunnolla suojassa vain yritysten hyvän tahdon varassa tai leikkaamalla uusiin teknologioihin korvamerkittyä tukea ja koulutusta.

Ajatus kattavasta hyvinvoinnista ja varallisuuden jakamisesta kaikille palveluiden kautta on myös saamassa kolauksia. Meidän terveys- ja sosiaalipalveluita ollaan tällä hetkellä yhtiöittämässä ja lisäämässä yksityisten osuutta palvelutuotannosta. Meillä ja varsinkin globaalisti kehityksen pitäisi olla täysin päinvastainen. Hyvillä palveluilla, jotka ovat mahdollisimman monen saatavilla, pelastetaan ihmishenkiä ja lisätään hyvinvointia. Tämä on iso tasa-arvokysymys.

Politiikassa ei ehkä kannata koskaan päätyä vastakkainasetteluun – sen tuloksia nähdään liiallisen vihapuheen ja ihmisten asenteiden kehityksessä. Politiikassa on kuitenkin aina ollut ja tulee olemaan vaihtoehtoja. Meidän sosialidemokraatteina on muodostettava omat ajatuksemme pohjoismaissa, Euroopassa ja maailmassa. Löydettävä uuden maailman ratkaisut ja edistettävä niitä yhdessä.

Tähän työhön me tarvitsemme mukaan kansalaisjärjestöjä. Me tarvitsemme kansainvälisiä yhteisöjä ja yhteistyötä. Me tarvitsemme yritysvastuuta sekä avoimuutta ja reiluutta yritysten taloudelliseen toimintaan.

Kehitysavun taso on nostettava 0,7% BKT:sta ja edelleen vielä joskus 1%. Suomi tulee tässä jälkijunassa ja jättäytyi jo pari asemaa sitten kokonaan pois. Suomi antaa tällä hetkellä kehitysapuun alle 0,4 prosenttia BKT:sta. Tarvitsemme meille ja muihinkin Euroopan maihin selkeän suunnitelman, miten tasoa korotetaan. Kansainvälisillä areenoilla meidän on edistettävä YK:n vasta päätettyä Agenda 2030 – tavoitteita. Ilman tällaisia mittaristoja ja niiden toimintakykyä, tulee yhteistyö ja maailman muuttaminen vaikeammaksi tulevaisuudessa.

Veronkierto on myös iso kysymys, johon liittyen pohjoismailla ja sosialidemokratialla on olemassa monia ratkaisuja. Veronkierto on saatava kitkettyä. EU:lla on tässä oma roolinsa omien maiden kanssa. Yhteistyötä on kuitenkin rakennettava myös kehitysmaiden kanssa, jotta pystymme luomaan kestäviä tapoja kerätä yhteistä omaisuutta ja jakaa sitä tasaisemmin. Omistukset on tehtävä avoimeksi ja pidettävä huolta, että erityisesti suuret monikansalliset yhtiöt raportoivat maakohtaisesti verotietonsa. Veroja on mahdoton kerätä yhteiseen hyvään, jos taloudellisia tietoja ei ole ja verotuskyky on huonon hallinnon vuoksi heikkoa. Avoimuudella voidaan myös vähentää demokratiaa ja hyvinvointia rapauttavaa korruptiota, kun omistajuustiedot tehdään julkisiksi.
Yrityksiltä on myös entistä enemmän vaadittava myös omaa vastuullisuutta. Ihmisoikeudet, säälliset työolosuhteet ja ympäristöstä huolehtiminen pitäisi olla itsestäänselvyyksiä. Tämän toteutumisen varmistamiseksi tarvitaan yhteistyötä, valvontaa ja tukea.

Tässä on nyt muutamia huomioita siihen, mitkä haasteet meillä on edessä tulevaisuudessa. Mitkä voisivat olla muutamia ratkaisevia tekijöitä paremman maailman saavuttamiseksi. Siellä missä on tahtoa ja toivoa, löytyy myös tekoja. Sosialidemokratialla on tehtävä ja meidän poliitikkojen ja muiden aktiivien roolina on toteuttaa sitä. Jatketaan keskustelua laajasti, ja pidetään näitä teemoja esillä.