Valtioneuvosto julkaisi kesällä selvityksen, jonka mukaan julkinen hallinto teki vuonna 2018 hankintoja yhteensä noin 47 miljardilla eurolla. Kilpailluilta markkinoilta tehtyjen hankintojen osuus oli arviolta 31 miljardia euroa.

Summat kertovat, kuinka linkittyneitä yksityinen ja julkinen sektori ovat suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Verorahat hyödyttävät yrityksiä paitsi suoraan liiketoimintana myös toimintaedellytysten luomisessa.

Suomen kilpailukyky nojaa osaltaan julkisen koulutuksen turvaamaan osaamiseen, yhteisesti kustannettuun infraan sekä turvalliseen toimintaympäristöön, joka perustuu muun muassa riskien jakamiseen sosiaali- ja terveyspalvelujen kautta.

Tilanne ei ole muuttumassa sote-uudistuksen myötä. Hyvinvointialueet voivat hyödyntää jatkossakin yrityksiä ja järjestöjä palvelujen tuotannossa pitkälti samoin kuin nyt. Näin ne myös varmasti tekevät, sillä missään ei ole ylimääräistä reserviä palvelujen tuotantoon.

Iso hallintouudistus vaatii silti varmasti kärsivällisyyttä myös sopimuskumppaneilta. Kannustan alueita ja yrityksiä vuoropuheluun jo varhaisessa vaiheessa.

Ajattelen, että vastuulliset hankinnat ovat avain, jolla kotimaiset yritykset saadaan paremmin mukaan myös muilla toimialoilla, sillä EU:ssa tuottajia ei voi valita vain kotipaikan mukaan. Vastaavasti syrjintäkiellon ansiosta suomalaiset yritykset voivat menestyä kilpailutuksissa koko Euroopassa.

Paikalliset vastuulliset yritykset voidaan kuitenkin huomioida epäsuoremmin, kun laatu, tuotannon ekologisuus ja harmaan talouden ehkäisy huomioidaan nykyistä paremmin hankintakriteerinä.

Se onnistuu, kun vastuullisuus huomioidaan koko hankintojen elinkaaren ajan aina strategiasta sopimusaikaiseen valvontaan.

Olennaista on varhainen vuoropuhelu, jotta tiedetään, millaisia ratkaisuja yrityksillä on tarjolla, ja jotta osataan jo etukäteen kertoa, mitä seuraavina vuosina halutaan.

Viime vuonna hyväksytyn kansallisen hankintastrategian toimeenpanossa on pyritty tekemään vastuullisista hankinnoista helpompia ja kiinnostavampia niin yrityksille kuin hankintayksiköille.

Esimerkiksi vähähiilisten hankintojen edistämiseksi on käynnistetty kokeiluja, joissa kehitetään skaalautuvia hankintamalleja. Piloteissa on mukana erilaisia kuntien hankintoja katu-urakoista koulukuljetuksiin.

Uskon, että jakamalla hyviä käytäntöjä ja lisäämällä vuoropuhelua hankintojen vaikuttavuus kasvaa. Siinä olennaisessa roolissa on myös avoin hankintadata, jota lisätään muun muassa HILMA-hankintatietojärjestelmää kehitettäessä.

Julkiset hankinnat ovat tärkeä talouspolitiikan työkalu, kun luomme kestävämpää yhteiskuntaa.

Kirjoitus julkaistu Kauppalehdessä 1.11.2021