Järjestötyön arjen haasteita
Kansalaisjärjestötoiminta muuttuu yhteiskunnallisen toimintaympäristön muuttuessa. Kansalaisjärjestötoiminta kilpailee muiden toimintojen kanssa mm. ihmisten ajasta. Enää ihmiset eivät sitoudu kovin pitkäjänteisesti järjestötyöhön, ja niinpä entisajalle ominainen sitoutuminen järjestötyöhön jopa sukupolvien ketjuissa uhkaa katketa.Liikkumisen helpottuessa myös koko kylän tai kaupunginosan toimintoihin sitoutuminen höllenee. Erilaiset järjestöjen toimintaan liittyvät paperityöt ja kokoukset kiinnostavat yhä harvempia. Ihmiset osallistuvat silti yhä mielellään vapaaehtoistyöhön.
Yhteiskunta luo myös koko ajan paineita, jotka vaikeuttavat järjestöissä toimimista. Onneksi järjestöt ovat tehneet hyvää yhteistyötä, jolla parin viime vuoden aikana on saatu hyviä torjuntavoittoja nykyhallituksen aikeista rapauttaa järjestöjen toimintaedellytyksiä. Hallitus on selkeästi osoittanut ymmärtämättömyytensä järjestötoiminnasta. Toisaalta sillä on ollut myös halua tulkita Euroopan Unionista tulevat säädökset viimeisen päälle tiukasti, ja unohtanut samalla suomalaisen hienouden julkisen ja yksityisen välissä toimivasta kolmannesta sektorista.
Ensimmäisenä käytiin menestyksekäs taistelu kirjanpitolaista, jossa yhdistyksiin yritettiin pakottaa maksulliset ammattitilintarkastajat. Toisena oli valtiovarainministerin yritys käyttää Veikkauksen tuottoja jakosuhdelain vastaisesti muuhun kun liikunnan, nuorisotyön, kulttuurin ja Suomen akatemian hyväksi. Nyt ollaan kolmannessa taistelussa taistelemassa työllistämistukimahdollisuuden kanssa. Saas nähdä miten tässä käy. Jäävätkö tuhannet työttömät ilman työpaikkaa ja sen mukana vielä useammat ilman pientä apua, markkinoiden ylivallan nimissä.
Kaiken aikaa pohditaan myös rajanvetoa sen suhteen mikä on kolmannen sektorin asema kilpailutus- ja hankintamenettelyissä. Vaikka uusi hankintalaki antaa mahdollisuuden neuvottelumenettelyyn, ei sitä ole juuri käytetty. Myös vapaaehtoistyön laskeminen on yhä ongelmallista. Tämän syksyn aikana on odotettu tulevaksi uutta yhdistyslakia, joka sisältäisi mm. maallikkotilintarkastajat yhdistyksiin. Tätä ei kuitenkaan ole näkynyt, ehkäpä johtuen hallituksen sisällä olevista ristiriidoista.
Kaikesta huolimatta on uskomattoman hienoa, että kaikkien näiden jatkuvien ulkoisten paineiden alla järjestöihmiset jaksavat yhä tehdä arvokasta vapaaehtoistyötä. Ehkäpä ennen kuin hallituksen neljävuotiskausi on tullut päätökseensä, tulee myös monille selväksi se mitä hallitusohjelmaan kirjattu yhteisöllisyyden vahvistaminen käytännössä tarkoittaa.
Sirpa Paatero
kansanedustaja (sd.)
Kommentit
Huomio ! Koko SDP:n järjestökoneiston tulee ryhdikkäästi lähteä
vaatimaan, ajamaan Suomessa pieneläkeläisten ja lapsiperheiden tuntuvaa toimentulon sekä ostovoiman parantamista käytäntöön !
Myöskin on tarmokkaasti edelleen ajettava toteutukseen saakka maamme kunnissa vanhustenhoitoketjut, kotihoito, omaishoito kuntoon ! Sdp:n porukat nyt on aika kääriä hihat ylös,että saadaan kannattajat liikkeelle tulevissa eduskuntavaaleissa! Uusi nousu alkaa pienistä virroista ja virrat voimistuu kun luottamus luodaan kestävälle pohjalle ! Petti ” Pepe ” Heino
” Kyllä se siitä”………………….
Kyllä järjestötyö kaipaa todellista uudistamista aikaiseksi ! Ei perin-
teellisettavat kuukausikokoukset, johtokuntien kokoukset riitä enää muuttuvassa yhteiskunnassa alkuunkaankaan ! Pikemmiten ne pit-
kistyttävine kouksien takia karkoittaa nuoremmat ikäpolvet ! Kyllä
yhdistysten tulee avata kunnon netti eli kotisivut , jossa voi kunnolla
ottaa kantaa valtiollisiin, kunnallisiin asioihin avoimesti ! SIIS AVOI-
MUUTTA LISÄÄ ! Pepe Heino
Tervehdys
On totta että ei yhdistyksetkään ole oikein olemassa reaaliajassa tai maailmassa, jolleivät ole netissä. Olen samaa mieltä myös tarpeesta uudistaa puolueosastojen kokouksia, mutta laajemmin järjestökentällä on myös ulkoa tulevia haasteita, kuten verotus, paineet palvelujen tuottamissesta ym. ym.
t. Sirpa