Viime aikoina olemme saaneet lukea huolestuttavia uutisia siitä, miten työ ja tekijä ei kohtaa toisiaan vajaakuntoisten ja osatyökykyisten osalta. Tarkkaa lukua siitä, kuinka paljon työmarkkinoiden ulkopuolella on osatyökykyisiä, joilla on edellytykset ja halukkuutta työskennellä työsuhteessa, ei ole edes tiedossa. TE-toimistoissa oli vuonna 2011 yhteensä noin 93 000 vajaakuntoista työnhakijaa. Heistä työttömiä oli 68 000 ja pitkäaikaistyöttömiä 23 000.

Haasteita työllistämisen ja työllistymisen saralla tuntuu tulevan lisää jatkuvasti. Rajanvetoa on käyty nyt myös yhdistysten vapaaehtoistyön ja palkkatyön välillä. On käynyt ilmi, että vapaaehtoistyöhön osallistumisesta on joissain tapauksissa seurannut työttömyyskorvauksen poisto. Useissa muissa maissa vapaaehtoistyöhön osallistuminen on jopa työttömyyskorvauksen saamisen ehtona, mutta meillä tehdään samaan aikaan tulkintoja, joilla viedään mielenkiinto osallistumiseen täysin. Suomessakin on jo työttömyysturvalaissa vuodelta 1997 tavoite työttömien osallistumisesta vapaaehtoistyöhön, esimerkiksi työkokemuksen kartuttamiseksi. Nyt esille tulleissa tapauksissa on ollut kyse TE-keskusten erilaisista lain tulkinnoista, ja ongelman tultua ilmi on työ- ja elinkeinoministeriö luvannut laatia TE-keskuksille yhtenäiset, valtakunnalliset ohjeet vielä tämän kevään aikana. Mikäli tämä ei auta, on harkittava lain kirjauksen muuttamista.

Olisi tärkeää nostaa esiin kansalaisjärjestöjen merkittävä rooli erityisesti vajaakuntoisten ja osatyökykyisten työllistäjänä. Tiukentuvassa markkinatalouden maailmassa, jossa työpaikoilla tulosvaatimukset kovenevat kokoajan, ovat järjestöt niitä työpaikkoja, joissa erilaisia työajat ja –muodot ovat vielä mahdollisia ja toivottavia. Toki on myös joitakin yrityksiä, joissa joustavat työskentelymuodot on ymmärretty. Tällä hetkellä pitkäaikaistyöttömistä palkkatuetussa työssä on noin 12 500 henkilöä. Palkkatuetun työn tarjonnassakin on tällä hetkellä ongelmansa. Esimerkiksi vuoden vaihteessa palkkatukien tilitys siirtyi kuntien TE-toimistoilta kuudelle ely-keskukselle, mikä hidasti merkittävästi yhdistysten palkkatukien saantia. Pienissä yhdistyksissä ja yrityksissä, joissa eletään ns. kädestä suuhun, ei voida montaa kuukautta jatkuvasti odotella palkkatukien tilityksiä.

Nyt olisi herkällä korvalla kuunneltava palautetta siitä, mitkä asiat työtä tarjoavat, ja toisaalta sitä haluavat, kokevat työllistämisen ja työllistymisen esteiksi. Järjestöiltä tulleen palautteen mukaan suurimmat ongelmat ovat tällä hetkellä liika byrokratia, yhtenäisten rekistereiden puuttuminen ja epäselvät kilpailutuskäytännöt. Lisäksi vuoropuhelu TE-keskusten ja yritysten sekä järjestöjen välillä ei aina toimi. Joillakin saattaa olla useita työpaikkoja auki vajaakuntoisille, mutta TE-keskus ei samaan aikaan osaa heille työntekijöitä tarjota. Näitä järjestelmän epäkohtia olisi ratkottava pikaisesti. Lisäksi olisi koetettava täysin uusia toimintatapoja. Esimerkiksi koordinointia olisi tehostettava vaikkapa siten, että esimerkiksi tietyllä työssäkäyntialueella olisi yritysten ja järjestöjen verkosto, jossa yksi järjestö voisi olla varsinainen työnantaja, josta sitten olisi mahdollisuus ”lainata” lyhyempiinkin työsuhteisiin muihin yrityksiin ja yhdistyksiin. Näin byrokratia olisi vain yhdessä paikassa ja olisi mahdollisuus kokeilla niin työnantajan kuin työntekijän ilman liian tiukkaa sitoutumista.

On muistettava, että kaikkien työpanos on tärkeä ja tämän tulisi näkyä myös käytännön toimissa, kun tekijä etsii työtä ja työ tekijäänsä.