Hallituksen suunnittelema malli ensin sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä sittemmin myös monien muidenkin asioiden hoitamiseksi maakuntatasolla sai taas uusia piirteitä. Kehysriihen yhteydessä päätettiin, että palveluihin tulee yhtiöittämispakko. Edellisellä kerralla sote-malli kaatui, kun toisen tason eli kuntayhtymien päätettäväksi olisi siirtynyt liian suuri osa palveluista ja rahoista. Tällä kertaa mennään vielä pidemmälle ja siirretään päätöksenteko täysin toisenlaiseen malliin eli yhtiöiden hallituksiin.

Jotta voidaan puhua alueiden itsehallinnosta, on niillä oltava valtaa päättää toimintojen järjestämisestä sekä rahoituksesta. Nyt tehtäväksi on jäämässä vain ministeriön suoraan määräämät tehtävät, jos esitys toteutuu. Siinä kun ensin määritellään, että alueiden ja eri kuntien välillä ei voi olla erilaisia malleja. Sen jälkeen todetaan, että alueille ei ole tulossa yleistä tehtävää kuten kunnilla nykyään on. Näin ollen voidaan päättää ja järjestää vain siitä, mikä ylhäältä määritellään.

Mallin rahoitus on päätetty hoitaa siirtämällä nykyiset kunnille tulevat sote-palveluiden laskennalliset valtionosuudet maakunnille. Samalla kerätään loput rahat jatkossa kunnallisveron sijaan valtion verotuksessa, mikä rajoittaa pakolla kuntien mahdollisuutta kerätä kunnallisveroa alle puoleen nykyisestä. Valtionosuudet maksetaan uusille alueille määrärahoina, minkä lisäksi alueet keräävät lisää omaehtoista rahoitusta asiakasmaksuilla, joihin ylä- ja alarajat määrää valtion. Alueiden rahoitusasema myös investointien osalta tulee olemaan hankala, jos ei sitten toimita valtion takauksilla. Alueilla kun ei ole omaisuutta kuin siltä osin, joka lunastetaan kunnilta. Lunastus itsessään jo on kyseenalaista, koska yrityksillä ja yksityisillä ihmisillä on omaisuuden suoja mutta ilmeisesti kunnilla ja kuntayhtymillä tätä ei ole. Joka tapauksessa koko alueiden rahoitusmalli johtaa siihen, että käytännössä maakuntapäättäjät päättäisivät rahoituksesta siis ainoastaan asiakasmaksujen osalta.

Sote-esitykseen kuuluva yhtiöittämismalli kuulostaa jo itsessään kummalliselta. Aiemminkin osa palveluista on voitu ostaa kolmannelta sektorilta tai yrityksiltä. Nyt hallituksen päättämässä mallissa lähtökohtana ei olekaan palveluiden täydentäminen näiltä tahoilta, vaan niiden asettaminen tasa-arvoiseen asemaan. Tai jopa asettaa kolmas sektori ja yritykset julkista parempaan asemaan. Esityksessä puhutaan kokonaisuuksien kilpailuttamisesta eikä vain osien täydentämisestä. Siinä puhutaan myös valtioneuvoston mahdollisuudesta puuttua, jos maakunta ei siirrä tarpeeksi tehtäviä pois julkiselta. Vetoaminen EU-säädöksiin ja vaatimuksiin ei ole aito peruste yhtiöittämiselle. Niiden välillä ei ole yhteyttä ja väitteen ovat kiistäneet jo useat asiantuntijat.

Yhtiöittämispakko ymmärrettäväsi pelottaa myös henkilöstöä. Aivan varmasti palvelut eivät tule kustannustehokkaammaksi, jos rumba työntekijöiden ja tehtävien siirroista tehdään aina parin vuoden välein aloittaen aina alusta. Siinä on myös haastavaa järjestää kunnolliset hoitoketjut puhumattakaan yhteydestä kuntiin, joiden tehtävänä edelleen on kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen.

Sote-esityksessä on monta uutta elementtiä. Yhteistä niille on kuitenkin päätösvallan siirtäminen yhä vahvemmin hallituksen käsiin. Jos maakunta ei voi päättää rahoituksesta, ei tehtävistään eikä edes palvelujen järjestämisestä, jää kysymys, mistä se silloin oikeasti päättää?