Maan hallitus elää osin lumemaailmassa, jolla ei ole kosketusta reaalimaailmaan. Taloustilanne ennen vuoden 2007 eduskuntavaaleja oli aika lailla toisenlainen kuin nyt. Hallitus tuntuu kuitenkin elävän vielä vuodessa 2007 toteuttaen laput silmillä silloin tekemäänsä hallitusohjelmaa. Samalla hallitus siirtää kaikki ikävät asiat muiden ratkaistaviksi ja syyttää niistä muita. Entiset kokoomuksen valtiovarainministeritkin ovat irtisanoutuneet tästä vastuuttomuudesta.

Kansainvälisen finanssikriisin muututtua reaalitalouden kriisiksi, valtiovarainministeri vakuutteli, ettei tämä tule koskemaan Suomea. Talousasiantuntijat näkivät asian aivan toisin ja kehottivat varautumaan kriisiin.

Nyt hallituksella tuntuu olevan käynnissä työntekijöiden, kuntien ja köyhien syyllistäminen.  Itsensä se ulkoistaa ongelmien ratkaisemisesta. Ikävät päätökset on parasta siirtää seuraaville hallituksille.

Hallitus kantaa heikonlaisesti vastuuta työttömyyden hoidosta. Muiden maiden elvytysstrategioilla  on päästy parempaan työttömyyden hoitoon. Työttömiä työnhakijoita on Suomessa tänään 300 000, josta nuorten työttömyys on peräti 36 000.

Suomessa tehdyillä verohelpotuksilla ei ole saatu pidettyä kulutusta toivotulla tasolla. Julkisilla investoinneilla voidaan tukea työllisyyttä.  Vastuusta ei voi syyllistää yrityksiä. Selitykseksi ei myöskään kelpaa, ” kun vienti ei vedä”. Tiedossa on, että työttömyyden hoitoon käytettiin vähemmän rahaa vuonna 2009, kuin ennen lamaa.

Kuntien taloudet ovat romahtaneet. Veroprosentti  ja lainakanta kasvavat. Hallitus ei ole pysynyt lupauksessaan korvata lisääntyvät tehtävävelvoitteet kunnille täysimääräisesti. Valtiovarainministeri on toistuvasti syyllistänyt kuntia tuhlailusta. Olipa ministeri sitomassa valtionosuuksien määrän kuntatyöntekijöiden palkkaneuvotteluihinkin. Kuntalaisten palvelujen tarve kasvaa laman aikana, ei suinkaan vähene. Julkiseen talouteen olisi laskettava yhteen valtio että kunnat.

Köyhyys on realismia yli 700 000 suomalaiselle, joista 150 000 on lapsia. Toimeentulotuen tarve on lisääntynyt 100 000 henkilöllä. Hallitus se vain pitää yhä toimintaansa sosiaalisempana kuin edeltäjiensä.

Hallituskauden alussa tehdyt etuuksien korotukset olivat tarpeen, mutta realismia on, että palvelu- ja muiden maksujen korottaminen,  elämisen kallistuminen ja tasaverona toimivan kuntaveron korotukset ovat vähentäneet kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja. Hälyttävää on, että taloudellisen eriarvoisuuden kasvaessa ovat samalla lisääntyneet myös terveyserot, sosiaalisista eroista puhumattakaan.

Sata-komitean tehtävänä oli parantaa perustoimeentuloa, Tähän ei kuitenkaan tullut esityksiä. Köyhiltä köyhille siirtäminen ei juuri tilannetta paranna. Samanaikaisesti voitiin kuitenkin tehdä päätös kelamaksun poistosta, joka vähensi valtion tuloja lähes miljardilla eurolla.

Työmarkkinat toimivat hallituksen vai EK:n? tahdon mukaisesti ilman keskitettyä ratkaisua. Tuloksen olemme valitettavasti kokeneet turvattomuutena. Nuorten tulevaisuuden näkymät työelämän suhteen ovat varsin rankat.

Rakennemuutoksen yhdistyessä lamaan ovat istuvat ministeritkin syyllistäneet työntekijöitä heidän palkoistaan, unohtaen samalla täysin johdon palkkiot. Koko kansakunnan luottokelpoisuuden ja tuottavuuden vuoksi työntekijät syyllistettiin myös liian alhaisesta eläkeiästä.

Viimeisenä episodina oli keskustelunavaus lakko-oikeuden rajoituksista. Hallituksen mukaan kansantalous oli kaatumassa alle kahden viikon lakon aikana, mutta ei aiemman työnantajien kuuden viikon työsulun seurauksena. Nämä ovat esimerkkejä hallituksen tahdottomuudesta ja osoitus todellisesta ”työväenpuolueesta”.

Seuraaville hallituksille on nykyinen hallitus sanonut jättävänsä verojen korotukset sekä etuuksien ja palvelujen karsimisen. Hallituksen loppuaika taitaakin mennä pyöritellessä yhä lisääntyviä työryhmiä ja omia valmisteluja, jotka teetetään ulkopuolisilla, amerikkalaisen pörssiyrityksen konsulteilla. Samalla hallitus muistaa tietenkin syyttää oppositiota asioiden torppaamisesta, kun parlamentaaristen työryhmien koskien esim. vaalirahoitusta perustuslakia, turvallisuus- ja puolustusasioita sekä viimeisimpänä Yleä, jälkeen hallituksen esitykset ovat olleet poikkeuksetta jotakin muuta, kuin ryhmissä on sovittu.

Sirpa Paatero

kansanedustaja (sd.)

Kotka