Kolme vuotta sitten alkoi lähihistoriamme pahin terveyskriisi, kun COVID19-pandemia puhkesi maailmassa. Pandemialle ei vielä näy loppua, mutta yhteiskunnassamme näkyy jo merkkejä kriisin vakavista seurauksista, jotka ovat läsnä vielä pitkään. Valtaosa lapsista ja nuorista voi pääosin hyvin, mutta samaan aikaan heikommassa asemassa olevien ahdinko on syventynyt entisestään. Pahoinvointi kasautuu pienelle joukolle ja se on muuttunut myös näkyvämmäksi.

Pahoinvoinnin taustalla on monia syitä, jotka ovat kriisien aikana kärjistyneet entisestään. Monissa perheissä on eletty vaikeuksista toiseen taloudellisen epävarmuuden keskellä. Kun aikuiset murehtivat, myös lapset murehtivat. Nuorten väkivaltaiset teot ja rikokset kertovat osaltaan siitä, mitä tapahtuu, kun osattomuuden ja näköalattomuuden omassa elämässä annetaan kärjistyä ja kehittyä äärimmilleen. Tälle kehitykselle on ensi tilassa laitettava loppu. Nuorten jengiytymiselle ei saa antaa jalansijaa Suomessa.

On keskusteltava myös poliisien resurssien lisäämisestä ja muista keinoista, joita esimerkiksi rikosten kitkeminen vaatii. Poliisi ja muut viranomaiset ovat kuitenkin korostaneet ennaltaehkäisyn ratkaisevaa asemaa rikollisuuden estämisessä. Tästä on helppo olla samaa mieltä. Se on paitsi yhteiskunnalle edullisempaa ja järkevämpää, mutta myös inhimillisesti oikein. Pahimmillaan pelkästään nuoria leimaavalla puheella ja kovia keinoja lisäämällä ongelma vain paisuu, eikä kestäviä ratkaisuja synny.

Ratkaisevaa on pitkäjänteinen työ ongelmien perimmäisiin syihin puuttumalla. Puuttumisen on lähdettävä laajasti jo kuntatasolta liikkeelle, sillä ongelma on suuremmissa määrin myös kuntien ongelma. Kunnilla on erityisesti ilmiön juurisyihin puuttumisessa merkittävä rooli – esimerkiksi koulujen ja asuinalueiden eriytyminen on yksi isoimmista ongelmia aiheuttavista epäkohdista, joihin on myöhemmissä vaiheissa vaikeampi puuttua.

Osattomuuden torjuminen lähtee pitkälti liikkeelle jo neuvolasta. Lasten ja nuorten lisäksi tukea tarvitaan myös vanhemmuuteen. Toimivat kotouttamisen palvelut ovat merkittävä osa osattomuuden ennaltaehkäisyä, jolla varmistetaan perheen integroituminen yhteiskuntaan. Vaikeassa asemassa olevien nuorten osalta vahvistusta tarvitaan etsivään nuorisotyöhön ja ankkuritoimintaan.

Kaiken ytimessä on kuitenkin yksilön osallisuuden kokemus ja varmuus siitä, että on tärkeä ja näkyvä: yhteiskunnan täysivaltainen jäsen, joka voi luottaa tulevaisuuteensa ja rakentaa itselleen ihan tavallista, hyvää elämää. Siihen on voitava jokaisen lapsen ja nuoren luottaa. Tulevalla hallituskaudella onkin erityisen tärkeää luoda uskoa ja toivoa tulevaisuuteen. Ilman nuoria meillä ei ole tulevaisuutta.

Demokraatin puheenvuoro
Kuntaministeri Sirpa Paatero