Hyvinvointivaltion mahdollisuudet

Tulevaisuusvaliokunnan selvitys hyvinvointivaltiomme tulevaisuudesta päätyi melko positiiviseen lopputulokseen. Koko järjestelmää ei ole tarpeen romuttaa vaan hyvinvointivaltiomme on rakennettu tukevalle pohjalle, joka kaipaa päivitystä.

Nykyisen mallin suurimmat ongelmat ovat toki perustavanlaatuisia ja vakavasti otettavia: miten rahoitamme hyvinvoinnin tulevaisuudessa ja kuinka estämme ihmisten taloudellisen, sosiaalisen ja terveydellisen eriarvoistumisen ja jakautumisen eri ”kasteihin”. On tärkeätä pitää kaikki ihmiset mahdollisuuksiensa mukaan osallisina suomalaisessa yhteiskunnassa.

Viime vuosien kehitys eriarvoistumisen suhteen on ollut hälyttävää. EU:n köyhyyskriteerien mukaan köyhien määrä Suomessa on kasvanut voimakkaasti, ollen nyt 900 000. Ensi vuodelle ennustetaan toimeentulotukiasiakkaiden määrän yhä vain kasvavan. Tiedämme myös, että yli puolet sairaseläkkeellä olevista työikäisistä ovat sitä mielenterveyssyistä. Kansalaisten jakautuminen näkyy räikeästi mm. eliniänodotteessa. Ne joilla on hyvä tulotaso ja koulutus elävät noin seitsemän vuotta pidempään kuin pitkäaikaistyöttömät.

Hyvinvointivaltion kokonaisuudessa on nähtävä yhtä aikaa sekä toimeentulo (sis. tulonsiirrot) ja palvelut. Mielestäni ei ole rehellistä keskustella ainoastaan eurojen tai indeksien lisäämisestä joihinkin etuuksiin jos samanaikaisesti nostetaan palvelumaksuja ja heikennetään palveluihin pääsyä. Hyvinvoinnin turvaamiseksi on pidettävä huoli palveluiden saatavuudesta tukemalla kuntataloutta sekä toteutettava SATA- komitean esitykset pienimpien päivärahojen korotuksista. Samoin on pidettävä kiinni kaikille yhteisistä laadukkaista palveluista, jotta veroja maksavat kokevat saavansa vastinetta verorahoillensa.

Ihmisten oikeusturvan parantamiseksi ja virkamiesten päätösten selkeyttämiseksi olisi lainsäädännön, asetusten ja ohjeistusten suhde saatava uudelle mallille. Sellainen lainsäädäntöä on kestämätöntä, jonka mukaan ei ole realistista toimia, kun ei ole rahaa ja/tai laki eivätkä asetuskaan aina anna riittävän selkeätä ohjausta päätöksentekoon. Kansalainen jää tällöin täysin vaihtelevien tulkintojen armoille.

Kun katsoo sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan reilusti yli vuoden käsittelyaikoja, voi aavistaa mistä tämä johtuu. Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on rakennettu pala palalta varsin sekavaksi järjestelmäksi, jonka kokonaisuudesta ja yhteyksistä eivät edes ammattilaiset saati kansalaiset ota selvää. Tästä toimii esimerkkinä lapsilisän korotuksen vaikutus toimeentulotukea vähentäen. Samoin sosiaaliturvamme puuttuu enemmän jo toteutuneisiin riskeihin kuin riskejä ennalta ehkäisten. Ehkäisevästä sosiaaliturvasta hyviä esimerkkejä ovat jo työterveyshuolto ja lapsiperheiden kodinhoitajat.

Tulevaisuudessa onkin kiinnitettävä enemmän huomiota mahdollisuuksien luomiseen erityisesti lapsille ja nuorille, mutta niin ettei heitä jätetä oman onnensa varaan niitä etsimään.

Perusta tasa-arvoisesta ja oikeudenmukaisesta hyvinvointivaltiomallista on pidettävä kunnossa. Tämä vaatii poliittista tahtoa ja esityksiä Hyvinvointivaltion päivittämiseksi mallin 2.0.

Kommentit

Jätä kommentti