Viime kaudelta monet muistavat tiukkoja vääntöjä uudenlaisen sote-mallin luomiseksi. Asia, josta on laajasti oltu samaa mieltä, on uudistamisen tarve. Tavoitteena on paremmin toteutuva tasa-arvo palveluiden saatavuudessa ja kustannusten jatkuvan nousun hillitseminen.

Nyt yhtäkkiä emme kuitenkaan enää keskustele ihmisten palveluista vaan ”monimuotoisista itsehallintoalueista”. Ei ihme, että monet kansalaiset ja kuntapäättäjät ovat hämmentyneitä. Totta on, että tilanne on monilta osin aivan auki, mutta vauhti tuntuu olevan aikamoinen yhä laajenevan uudistuksen tekemiseen. Itsehallintoalueiden osaksi ovat tulossa myös maakunnat ja valtion aluehallinto. Iso kysymys on, pysyvätkö kunnat mukana muutoksessa, joka on enemmän kuin vuosisadan suurin?

Perustuslaki tuli useammassa kohdin ongelmaksi edellisessä mallissa, ja samaa voi epäillä nytkin. Yhtenä suurena kysymyksenä oli kunnallinen itsehallinto, johon esitetty kuntayhtymämalli ei tuntunut sopivan. Se oli ristiriidassa niin kansanvaltaisuuden, rahoitusperiaatteen ja verotusoikeuden suojan kuin yhdenvertaisuuden toteutumattomuudenkin vuoksi. Asiantuntijoiden ratkaisu oli tehdä alueista itsenäisemmät.

Suomalaisen yhteiskunnan malli on ollut kaksitasoinen: valtio ja kunnat. Nyt ollaan rakentamassa kolmatta tasoa siihen väliin. Ensimmäinen kysymys on luonnollisesti, tuleeko hallintoa liikaa? Toisena kysymyksen on, onko aito päätösvalta todella monimuotoisista itsehallintoalueilla vai halutaanko niistä tehdä valtion ja ministeriöiden jatke? Mikä on niiden yhteys erityisesti lähipalveluiden osalta kuntiin? Millaiset kunnat meille jää, kun sote-palvelut viedään pois?

Kuntien osalta muutos on mittava, jos esityksen mukaan kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ja myöhemmin myös muita kunnan tehtäviä siirtyy itsehallintoalueille. Samalla siirtyvät yli puolet kuntien työntekijöistä. Iso kysymys on myös, mitä tapahtuu tukipalveluille, jotka ovat nykyisin koko kunnan käytössä, tai eläkevastuille kiinteistöistä puhumattakaan. Nämä ovat kuntien, kuntalaisten ja kuntien työntekijöiden kannalta tärkeitä kysymyksiä.

Rahoituksellisesti suuri muutos on, jos itsehallintoalueesta tulee yksi verottaja lisää ja kuntien verotuloista viedään yli puolet näille alueille palveluiden kattamiseksi. Jotta itsehallinto olisi todellinen, tarvitsee se toiminnan järjestämisen, rahoituksen ja päätöksenteon itsenäisyyttä. Tähän taas tarvitaan vaaleilla valittu toimielin.

Nähtäväksi jää, kuinka monta aluetta meille on tulossa, eli kuinka etäältä tulevat päättäjät tekevät päätöksiä päivittäisistä lähipalveluista. Jos päätökset tehdään kaukana kuntalaisista, ei kansanvaltaisuus voi kunnolla toteutua. Perustuslakivaliokunta onkin kiinnittänyt huomiota useisiin erilaisiin aluejakoihin ja pitänyt tärkeänä arvioida näiden yhdenmukaisuutta. Näyttäisi siltä, että uusi aluejako tulisi perustumaan eduskuntavaalien ja itsehallintoelinten vaalipiireihin. Niihin on päädytty, koska oletettavasti hoitoketjut voitaisiin pitää toimivimpina.

Näitä kaikkia kysymyksiä varten on perustettu työryhmät pohtimaan parasta ratkaisua. Toivottavasti se ratkaisu on paras erityisesti palveluiden käyttäjille eli veronmaksajille.