TUL on uusimassa strategiaansa päätetyn liikuntapoliittisen ohjelman pohjalta, eli lähtökohtana on koko kansan liikunta ja liikunnan tasa-arvo. Työtä on tehty laajalla osallistumisella kun mukana ovat luottamushenkilöt, työntekijät ja seurat sekä yksittäiset liikkujat. Verkkotyöskentelyn lisäksi seurapäivien noin sata osallistujaa jalostivat asioita eteenpäin. Nyt lähestytään viimeisiä vaiheita, joissa on vielä mahdollisuus ottaa kantaa ja jonka jälkeen kevään valtuusto tulee päättämään strategiasta eli siitä, mihin tavoitteisiin satsataan tulevina vuosina.

Työskentelyn aikana on esille tullut vahvasti huoli harrastamisen hinnasta, vapaaehtoisten mukana olosta ja huippu-urheilun vahvuudesta suhteessa koko kansan liikuntaan. Aiheet kuulostavat tutuilta niin TUL:n kuin yhteiskunnallisessakin keskustelussa liikunnan tärkeydestä ja tarpeellisuudesta. Nyt on siis aika etsiä näihin keinoja: miten harrastamisen hinta saadaan pidettyä kohtuullisena, kuinka vapaaehtoiset näkevät työnsä mielekkäänä jaksaakseen ja onko mahdollista nostaa liikunnan harrastamisen arvoa taloudellisten tukien jaossa ja median silmissä. Tarvehan tähän on jo lähes kaikkien mielestä olemassa.
Kun viime aikoina on ollut muotia puhua esim. huippu-urheilijan polusta, on TUL osaltaan ottanut keskusteluun harrastajan polun eli miten elämänkaaren eri kohdissa on mahdollista harrastaa liikuntaa. Samalla ajatukseen sisältyy malli, että harrastuksen voi aloittaa missä kohdin tahansa. Tähän suuntaan olemme jo satsanneet mm. henkilöstön palkkauksessa valitsemalla viimeisimmäksi mukaan harrasteliikunnan kehittäjän. Siirryttäessä alueelliseen toimintamalliin suunnitelma on myös muuttaa työntekijöiden toimenkuvia ja nimikkeitä kuvaamaan aiempaa paremmin työkenttää eli harrasteliikuntaa ja seurapalveluja.

TUL-seurat ovat monipuolisia ja ns. yleisseuroissa on vahvuutena lajista toiseen vaihtaminen, mutta myös yhteen lajiin erikoistuneissa seuroissa on monissa mahdollisuus harrastuksen omaiseen liikuntaan. Tähän suuntaan vahvistamme osaamista niin liiton organisaatiossa, koulutuksissa, palveluissa kuin tapahtumissa ym. Tarkoituksena ei ole rajata seuroja, vaan yhä edelleen monissa seuroissa on sekä tiukkaa huippu-urheilua että vähemmän sitovaa harrasteliikuntaa. Jo 90-luvun liikuntajärjestöjen työnjaossa on sovittu että TUL ei järjestä huippu-urheilun valmennusta, vaan keskittyy lasten ja nuorten sekä kuntourheilun saralle.

CSIT eli kansainvälinen TUL on linjannut omissa säännöissään toiminnan amatööriurheiluun, sisältäen vahvasti erityisesti työntekijöiden liikunnan. Tämä sektori tulee olemaan myös TUL:n työlistalla ja samoin erottautuminen huippu-urheilua järjestävistä tahoista.
Huippu-urheilua tarvitaan ja sille on tekijänsä lajiliitoissa. Harrasteliikunta tarvitsee myös tekijänsä ja siitä syystä TUL tulee, valtuuston niin päättäessä, keskittymään omissa palveluissaan seuroille aiempaa vahvemmin tarjoamalla liikunnan harrastamisen mahdollisuden kaikille, elämänkaaren kaikissa vaiheissa, harrastajan polkuna.