Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Niin on myös finanssitransaktioverolla. Sitä on historian saatossa kutsuttu ainakin Tobinin, Robin Hood-, rahoitusmarkkinaveroksi. Idea on kuitenkin sama. Tarkoituksena on saattaa arvopaperikauppa verolle spekulatiivisten, eli reaalitaloudesta irronneiden, markkinoiden hillitsemiseksi.
Kuten muun muassa kansainvälisesti arvostettu professori Engelbert Stockhammer on arvioinut, että aidosti tuottaviin investointeihin pienellä verokannalla ei ole ratkaisevaa vaikutusta, pikemminkin päinvastoin: Vero ohjaisi investointeja reaalitaloudelliseen toimintaan lyhytnäköisen spekulaation sijasta. Finanssitransaktiovero on siis spekulaationvastainen haittavero. Keinottelulla on taipumusta aiheuttaa paitsi talouskriisejä niin myös esimerkiksi ruuan hinnan suuria ja tarpeettomia vaihteluita.
Finanssitransaktioveron vastustajat epäilevät meidän kannattajien todellisia tarkoitusperiä. Toisinkuin väitetään, Euroopan sosiaalidemokraatit ja muu vasemmisto eivät aja veroa arvopaperikaupalle kostoksi suurpankeille nyt yli neljä vuotta kestäneen finanssikriisin aiheuttamisesta. Tämän sijaan on kysymys rahajärjestelmän uudistamisesta nykyistä oikeudenmukaisempaan ja ymmärrettävämpään suuntaan. Miksi elintarvikkeista, palkasta ja esimerkiksi uudesta autosta on maksettava veroa, mutta spekulatiivisesta johdannaiskaupasta ei?
Finanssikriisin seurauksena EU- maat Suomi mukaan luettuna on taloudellisten vaikeuksien edessä. Säästöpaineiden keskellä monta tarpeellista uudistusta on pakko jättää toteuttamatta ja monesta ihmisille tärkeästä palvelusta tingittävä. Nykysuomelle jokainen euro on kullan arvoinen.
Saksalaisen tutkimuskeskuksen mukaan Suomen valtio hyötyisi finanssitransaktioverosta 570 miljoonaa euroa vuosittain. Kansantaloudelle veron vaikutukset olisivat vähäisiä, koska se vaikuttaa voimakkaimmin nopeaan spekulatiiviseen kauppaan. Suomen kansasta 95 prosenttia noteeraisi finanssitransaktioveron käyttöönoton hyvin vähäisesti, jos ollenkaan.
Transaktioveron vastustajille suosittelisin kannan uudelleenarviointia. Kuvitellun tai todellisen oman edun sijasta huomio pitää kiinnittää nykyjärjestelmän ongelmiin ja ylilyönteihin. On aidosti pohdittava, miksi me kärsimme pahimmasta talouskriisistä sitten 30- luvun laman. Talouskriisin hoitaminen vaatii valtioiden ja veronmaksajien osallisuuden lisäksi pankkien ja sijoittajien vastuunkantoa.
Sirpa Paatero
(sd.)
Kommentit
”Tämän sijaan on kysymys rahajärjestelmän uudistamisesta nykyistä oikeudenmukaisempaan ja ymmärrettävämpään suuntaan”
Aivan niin, mutta ärsyttää tuo sosialidemokraattien matrasanana usein toistuva ’oikeudenmukaisuus’. Se toistuu ja toistuu useiden demareiden kirjoittamissa kolumneissa ja blogeissa. No, ’oikeudenmukaisuus’ on hyvä ja oikea asia – itsestäänselvyys – ja siihen pitää pyriä, mutta demarien pitäisi aloittaa ’oikeudenmukaisuuden’ kuntoonsaattaminen sieltä omasta pesästä. Ja sitten kun oikeudenmukaisuus on demarileirissä saatettu voimaan, niin silloin siitä muille saarnaamisessa on enemman voimaa ja tehoja. Muuten demarien oikeudenmukaisuusvaatimukset ovat pelkkää sanahelinää, tyhjiä ja onttoja sanoja.