Energia on yksi merkittävä teollisuuden osa sekä sen edellytys. Teollisuutta ja työpaikkoja on menetetty viime vuosina runsaasti ja syynä ei varmaankaan ole ollut energian tai sähkön hinta, vaan maailman ja Euroopan talouskriisi sekä muuttuneet markkinat. Suomessa sähkön hinta on teollisuudelle ja kotitalouksille eurooppalaisittain alhainen. Erityisesti näin, kun otetaan huomioon, että maassamme on runsaasti energiaa käyttävää teollisuutta ja eläminen Suomessa – kylmässä, pimeässä ja syrjäisessä maassa – vaatii suurempaa energian käyttöä kuin muualla.

Suomen linja on ollut huolehtia pitkäjänteisestä politiikasta ja monipuolisista tuotantotavoista koko energiasektorilla. Tätä ollaan nyt myös vahvistamassa ja samalla Suomi on lisännyt ja lisäämässä energiaomavaraisuuttaan.

Euroopan tasolla esimerkiksi Saksassa on nähty toisenlainen vaihtoehto. Siellä puolentoista vuoden välein muutettiin linjaa. Nyt on Suomessa huolestuttavasti näkyvillä hieman samanlaista tahtotilaa, kun jo 2010 tehtyä päätöstä kahden ydinvoimalan lisärakentamisesta yritetään saada kääntymään lehtikirjoittelulla ja poliitikkojen toimesta. Tämä ei ole kestävää ja pitkäjänteistä energiapolitiikkaa. Edullisen ja vakaan sähköntuotannon turvaamiseksi ovat useat kunnat energiayhtiöillään sekä teollisuuden ja kaupan yritykset mukana ydinvoiman rakentamisessa. Samalla on muistettava, että ydinvoima auttaa ilmastonmuutoksen torjumisessa olemalla päästötöntä sähköntuotantoa.

Suomi on pääsemässä EU-tasolla sovittuihin päästövähennystavoitteisiin sekä päästökauppasektorin sisällä että ulkopuolella, kuin myös uusiutuvien määrässä sekä liikennepolttoaineissa sekä energiatehokkuudessa. Saksassa on kielteisen ydinvoimapäätöksen jälkeen lisätty runsaasti tuontia, kivihiilipohjaista tuotantoa ja uusiutuvien muotojen, lähinnä tuuli- ja aurinkovoiman, käyttöä. Tämä on tarkoittanut mm. uusiutuvien energiamuotojen tukien nousua 50 %:lla vuodesta 2012, myös niin, että tuet sähkön hinnassa käyttäjälle ovat yli 50 %. Samalla päästöt ovat kasvaneet. Peruste uusien työpaikkojen luomiseksi on myös kyseenalainen. Onko tämä järkevää, jos hinta yhdelle työpaikalle on 170 000 € aiempien energiatyöpaikkojen samalla hävitessä? Toivottavasti Saksan tie ei ole Suomen tie, vaikka teknologiaosaamisessa on Suomeen jotakin malleja myös otettavissa.

Tulevaisuudessa kansainvälisissä energia- ja ilmastosopimuksissa tulee linjata vain yksi tavoite päästövähennyksiin ja luottaa näin markkinoiden ja osaamisen vaikutuksiin etsiä parhaat ratkaisut. Luotan, että näin päästään samalla energiatehokkaampaan ja nykyistä parempaan uusiutuvien käyttöön, eivätkä ristikkäiset ja jopa toisiaan haittaavat tavoitteet vääristä tilannetta. Päästökauppa on hyvä keino päästöjen vähentämiseksi. Jos ja kun uskotaan, että talous on tulevaisuudessa kasvamassa, nousee myös päästöoikeuden hinta, jolloin se toimii tulevaisuudessakin ajatellulla tavalla. Näin kotimaassa voidaan keskittyä päästökaupan ulkopuolisiin sektoreihin, eli liikenteeseen ja asumiseen ja niiden päästöjen vähentämiseen. Noudatettava ilmasto- ja energiapolitiikka vaikuttaa meidän kaikkien elämään ja siksi on tärkeätä tehdä keskeiset päätökset mahdollisimman laajalla porukalla.