Olemme saavuttamassa Euroopan tasolla sovitut tavoitteet niin energiatehokkuuden lisäämisessä, uusiutuvien energioiden käyttämisessä kuin päästöjen vähentämisessäkin. Valitettavasti osa päästöjen vähenemisestä on seurausta talouskriisistä johtuvasta teollisuuden alasajosta. Mutta Suomi on asettanut itselleen jopa EU:n linjauksia tiukempia tavoitteita esimerkiksi liikenteen biopolttoaineiden käytössä, ja tavoitteet ollaan myös toteuttamassa.

Olemme asettaneet kunnianhimoisia tavoitteita myös tuulivoiman ja metsähakkeen käytön lisäämiseksi. Tavoite on hoitaa myös nykyistä paremmin pienenergian verkkoon pääsy, jota toteutetaan jo käsittelyssä olevassa sähkö- ja maakaasumarkkinalaissa. Sähkön osalta tämä on jo nyt osin mahdollista, kaasun osalta verkkoon pääsy tulee olemaan kokonaan uutta. Uutta lainsäädäntöä on suunnitteilla energiatehokkuuteen ja päästökauppasektorin ulkopuolisille kohteille ilmastolain muodossa.

Osaaminen energia- ja clean tech- teknologiassa on vahvaa ja näistä on saatavissa Suomen uusi brändi ja vientituote. Tavoitteet viennin kasvulle vuoteen 2020 ovat vuosittain vähintään 10 % josta clean techin osuus on 38 mrd € ja energiateknologian 20 mrd €.

Valmistauduttaessa EU- ja kansainvälisen tason neuvotteluihin tulee pitää mielessä päätösten pitkäjänteisyys. Siksi vaikkapa päästövähennystavoitteen muuttaminen 20-30% on kirjattu mahdolliseksi jos muut teollisuusmaat sitoutuvat samaan ja kehittyvät maat samalla omaan suunnitelmaansa. Tulee miettiä vakavasti olisiko tulevaisuudessa parempi asettaa vain yksi tavoite eli päästöjen vähentäminen, jolloin olisi saavutettavissa paras kustannustehokkuus huomioiden maiden omat tilanteet niin ilmaston, etäisyyksien, elinkeinorakenteen kuin luontevien energian tuotantomuotojenkin osalta.

Tällä hetkellä nähdään, että päästökauppa on toiminut, vaikka talouskriisistä johtuen hinta onkin juuri nyt alhaalla. Pitkäjänteisen ja ennakoivan politiikan mukaan ei ole järkevää uuden päästökauppakauden vasta päästyä alkuun leikata päästöoikeuksia, suunnitella niiden verottamista tai kansallisia päällekkäisiä toimia jo päästökaupan piirissä oleville toimijoille, kuten teollisuudelle.

Oma tavoitteemme on vuonna 2050 hiilineutraali yhteiskunta, johon voidaan päästä energiatehokkuutta ja uusiutuvien osuutta lisäämällä. Käytännön toimia ja päätöksiä tarvitaan vielä paljon, jotta tähän päästään.

Kannatettavia ajatuksia ovat myös Pohjoismaisen energiayhteistyön kehittäminen ja Euroopan tasoisen veron rakentuminen. Näistä voimme hyötyä erityisesti, kunhan saamme sähkön tuotannossa omavaraisuutemme varmemmalle tasolle uusitutuvan energian lisäämisen ja jo luvan saaneiden ydinvoimaloiden rakentamisen myötä.