Elvytystä ja rakenneuudistuksia

Vastakkainasettelu elvytyksen ja rakenneuudistusten välillä tuntuu keinotekoiselta, sillä ainakin demareiden ajattelussa ovat olleet koko ajan mukana molemmat. Näistä rakenteellisten toimien vaikutukset näkyvät taloudessa vasta vuosien viiveellä ja nopeita työllistäviä toimia varten tarvitaan elvytystä pikaisesti. Tästä syystä heti syksyn alussa annettava lisätalousarvio jo valmiiksi suunniteltujen hankkeiden käynnistämiseksi on tarpeen. Yleensä ns. vipuvaikutuksella voidaan saada talouteen valtion satsausta huomattavasti suuremmat kokonaisvaikutukset.

Myös keskustelu heikosta valmiudesta päätöksentekoon kuulostaa opposition retoriikalta, kun sopeutusta on tehty jo yli viiden miljardin edestä ja suuret rakenteelliset uudistukset kunta- ja sote-rakenteessa ovat meneillään. Jo viime keväänä olimme demareina valmiita uusiin rakenteellisiin muutoksiin, joihin ei yhteinen tahtotila silloin riittänyt. Talouden tasapainottaminen, edellisen povarihallituksen jätettyä lähes 9 miljardin euron negatiivisen tuloksen, on kovan työn takana. Tasapainotusta ei voida tehdä vain leikkaamalla palveluista, vaan sitä on tehtävä myös verotuloja lisäämällä. Tämä tahtotila on kirjattu hallitusohjelmaan kuten on myös velkaantumisen taittaminenkin.

Erilaisia näkemyksiä esitetään niin hallituksen kuin talousasiantuntijoidenkin keskuudesta elvytyksen luonteesta ja keinoista, sekä tarvittavista rakenteellisista toimista. Rakenteellisista uudistuksista on keskusteltava eläkeiän alarajaa laajemmin ja joukkoon olisikin otettava useita työllisyysastetta parantavia toimia. Näitä ovat oppivelvollisuusiän jatkaminen, opintotukijärjestelmän uudistus, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen helpottaminen, osa-aikaisten ja osatyökykyisten työllistäminen sekä muutokset työttömyysputken ja irtisanomisten nyt liian helppoon käyttöön. Työn tarjonnan kasvattamisessa ja työtuntien lisäämisessä meillä on lähtökohtaisia erovaisuuksia siinä, puhutaanko yksilön työtuntien lisäämisestä vai siitä, missä ryhmissä olisi mahdollista lisätä työn tekemistä. Muita esitettyjä rakenteellisia muutoksia löytyy harmaan talouden ja veroetuuksien yhä tiukemmalla suitsemisella, joissa näissäkin eri puolueilla on erilaiset tahtotilat.

On myös huomattava että ns. talouden normaalitilaa, eli jo pidempään jatkunutta alamäkeä esimerkiksi viennissä, ei elvytyksellä korjata, vaan siihen tarvitaan tuottavuuden nostoa ja kilpailukyvyn parannusta. Kilpailukyvyn parantamiseen tarvitaan uusia ja parempia tuotteita, parempaa johtamista ja markkinointia sekä tehokkuuden lisäämistä. Keinoina tähän eivät toimi, osaamiseen ja innovaatioihin perustuvassa yhteiskunnassa, palkkojen alennukset tai työehtojen heikentäminen. Sitä vastoin myös tulevaisuudessa vahva koulutuspohja ja satsaaminen innovaatioihin, ja erityisesti yhteiskunnan puolelta niihin innovaatioihin, jotka eivät muuten käynnistyisi, on sitä millä Suomi selviää rakenteellisesta murroksesta kohti uudenlaista elinkeinorakennetta.

 

Kommentit

Jätä kommentti