SDP:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtajan Sirpa Paateron puhe valtion budjetin 2013 palautekeskustelussa 17.11.2012

 

 

 

Arvoisa herra puhemies!

 

Ensi vuoden budjetti on tehty erittäin haasteellisessa taloudellisessa tilanteessa. Tuoreiden talousennusteiden mukaan Suomen talouskasvu on ensi vuonna noin prosentin luokkaa. Jo päätettyjen sopeutustoimien myötä resursseja ei ole käytettävissä samalla tavoin kuin aiempina vuosina, mikä asettaa tietenkin hyvinvointipolitiikalle erityisiä haasteita. Vaikeasta tilanteesta huolimatta hallitus on pyrkinyt tekemään oikeudenmukaista hallituspolitiikkaa, jossa työpaikkojen syntymistä edistetään ja yhteiskunnan tukea tarvitsevista pidetään huolta.

Politiikan onnistuminen tarvitsee nyt kuitenkin yhteiseen hiileen puhaltamista kaikista yhteiskuntaluokista. Luottamusta ja kykyä pysyä sovituissa tarvitaan enemmän kuin vuosikymmeniin.

Työllisyyttä edistetään elinkeinotuen muodossa 520 miljoonalla eurolla enemmän kuin kuluvana vuonna. Tuet kohdentuvat erityisesti Finnveran valtuuksiin ja Vientiluottoon siten, että yhteissumma on 1,8 miljardia euroa. Uusien työpaikkojen toivossa erityinen 300 miljoonan euron kasvuponnistus kohdistuu yksityissektorille lähinnä veronkevennysten muodossa.

Näiden kasvupanostusten kokonaisuus myötäilee pitkälti elinkeinoelämän omia toiveita. Seuraammekin tarkasti, erityisesti verovähennysten osalta, miten elinkeinoelämä lunastaa lupauksensa uusien työpaikkojen luomisesta nyt, kun hallitus on kerran vastannut rahallisen tuen avulla. Jos työpaikkoja ei synny ja lupaus näin rikotaan, on oltava valmis kääntämään elinkeinotukipolitiikan suuntaa muut politiikanlohkot paremmin huomioivaan suuntaan. Näin myös valtiovarainvaliokunta totesi T&K- ja sijoittajakummivähennyksistä päätettäessä. Mielestäni on selkeä ahneuden ilmentymä, jos ajaa yksityistä ja omaa etua yhteisen edun nimissä.

Yhteiskunnan eriytymistä ei tule unohtaa talousvaikeuksista huolimatta. Viime viikonloppuna tulleiden tuoreimpien tuloeromittausten mukaan Suomi on jälleen palannut eriarvoistumisen tielle lyhyen finanssikriisistä ja osinkojen pienentymisestä johtuneen tulonjaon tasaantumisen kauden jälkeen. Tilastot osoittavat kiistattomasti sen, että viime vuonna ylivoimaisesti suurimman hyödyn talouskasvusta saivat rikkaat. Samaan aikaan vaaditaan palkanleikkauksia työntekijöiltä, suurituloisten ja osinkojen mahdollistajilta. Tästä, jos mistä on reiluus kaukana.

Ensi vuonna käytetään siis 520 miljoonaa euroa lisää elinkeinoelämän tukemiseen aiempaan vuoteen verrattuna. Toivottavasti tämän päätöksen kanssa ei käy kuten Kela-maksun poistolle, joka ei vastannut toiveikkaisiin lupauksiin uusista työpaikoista. Tuoreiden kasvukannustimien työllisyysvaikutukset on arvioitava kriittisesti heti, kun se on mahdollista. Oletan, että yhteiskunnan tarjoamat mittavat tulonsiirrot elinkeinoelämälle käytetään uusiin työpaikkoihin omistajien yksityisten etujen vahvistamisen sijaan.

Lisäksi tarvitaan eri työmarkkinaosapuolten ja hallituksen yhteistä linjaa. Lumipallojen heittely on lopetettava, koska niissä voi olla luottamusta vahingoittava kivi seassa. On siis yhdistettävä voimat, nähtävä vastustaja heikentyneessä viennissä kuin täällä kotimaassa. Lumipallojen heittely voi olla Suomen kannalta haitallista. Tämä koskee niin työnantajia, työntekijöitä, kuin maan hallitusta. Sen sijaan meillä on hyviä tuloksia yhdessä sopimisesta edellisten kriisien yhteydessä, jolloin saimme Suomen talouspoliittisen vakauden ja ennustettavuuden lisäämisen avulla Suomen uudelleen kasvun uralle.