Julkaistu Kaupunkilehti Ankkurissa 20.12.2014

Yrittäjyys asetetaan valitettavan usein vastakkain sosialidemokraattisten tavoitteiden kanssa, vaikka perusteita vastakkainasettelulle ei välttämättä ole olemassa, on vain olemassa mielikuva. Tätä mielikuvaa halutaan osin tietoisestikin ruokkia ja toisaalta on varmasti löydettävissä vastakkainasettelua työntekijöiden oikeuksia polkevien, usein suurempien yritysten kanssa. Demarit ovat lähtökohtaisesti olleet työntekijän puolella ja toisaalta jo perustettaessa käsityöläisten ja torppareiden oma puolue. Näin on paljolti myös tällä hetkellä; Sdp:ssä on oma yrittäjätyöryhmä jonka jäseninä on runsaasti yrittäjiä, useimmat suhteellisen pienistä yrityksistä.

Nykypäivän käsityöläiset ovat monet yrittäjiksi halunneet, päätyneet tai joutuneet. Erilaisia muotoja yrittäjänä toimimisessa on, mutta useimmissa tapauksissa on valittuna yhtiömuotoisuus, joka ei erottele erikseen pieniä tai suurempia yhtiöitä. Muihin, esim. toiminimeen tai osuuskuntamuotoiseen ja sosiaaliseen yrittäjyyteen tuntuu olevan enenevässä määrin kiinnostusta. Tähän monipuoliseen kenttään on hyvä saada opastusta ja löytää itselle parhaiten sopiva muoto. Tästä syystä yrittäjille suunnatut paikalliset tukitoimet ovat tarpeen. Käytännön tukea tarvitaan yrityksen perustamisen lisäksi eri rahoitusmallien löytämisessä ja ongelmatilanteissa apua tulee olla saatavilla. Yrittäjä kun on usein aika yksin kaikissa päätöksissään.

Monet yrittäjien käyttämät palvelut ovat yhteiskunnan järjestämiä ja niissä on aiempaa paremmin katsottava mahdollisuus ns. yhden luukun periaatteen toimivuuteen ja toisaalta lupajärjestelmien tarkoituksenmukaisuuteen. Yrittäjien sosiaaliturvaa on parannettu vuosien saatossa ja sitä on yhä tehtävä esim. sairaan lapsen hoidon järjestämiseksi.

Olen saanut viime aikoina palautetta muutamasta asiasta, joihin yrittäjät toivoisivat muutosta. Ensimmäinen on ALV-rajan nosto tai liukuva malli, jotta erityisesti pienimmät yritykset selviäisivät paremmin. Toisaalta suurempien yritysten tai julkisen sektorin maksuajat tulisi rajata esim. 30 päivään, jottei joustajina olisi kaikkein pienimmät ja yleensä alihankintaketjussa viimeisimpänä olevat. Molemmat kannatettavia ajatuksia, joiden osalta arviota tehdään kevään aikana.

Tärkeätä on myös kitkeä pois harmaa talous, jotta rehellisillä ja sovituilla säännöillä toimivilla yrityksillä on mahdollisuudet kasvaa, menestyä ja jopa kansainvälistyä. Nykyinen hallitus onkin jo tehnyt monia korjausliikkeitä niin pelisääntöihin kuin valvontaan.

Monessa tapauksessa yrittäjä on vahvasti työntekijänä yrityksessään. Keskinäinen luottamus yrityksen yhteiseksi hyväksi vie kaikkien kannalta parempaan lopputulokseen. Toivottavasti asenne on muuttumassa toiveikkuudeksi talouden haasteista huolimatta ja Aalto Yliopiston Lauri Järvilehdon sanoin toteutuisi monella ajatus jossa ”Ihmisen kutsumustyö on siellä missä intohimo kohtaa maailman tarpeet”, on se sitten yrittäjänä, työntekijänä tai molempina.