8 kuukautta on lyhyt aika toimia ministerinä. Siinäkin ajassa ehtii kuitenkin tapahtua paljon. Lyhyt ministerinpesti oli erinomainen näköalapaikka valtion yhtiöomistusten hallinnointiin ja siihen miten valtio toimii omistajana. Esimakua aiheesta tosin sai jo toimiessa reilut kahdeksan vuotta talousvaliokunnassa jonka tehtäviin omistajaohjausasiat kuuluvat. Loppuvuoteen 2014 ja kevääseen 2015 mahtui omistajaohjausosastolla paljon merkittäviä ja paikoin myös hyvin vaikeita asioita.

Valtion yhtiöomistus

Valtiolla on yhtiöomistuksia (per 27.5.2015) yhteensä 63:ssa yhtiössä. Näistä 37 on ns. kaupallisesti toimivia yhtiöitä, jotka on keskitetty valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosastolle. Niitten lisäksi ministeriöissä on erityistehtäväyhtiöitään, kuten Alko tai Veikkaus.

Omistajaohjauksen yhtiöomistuksista suurin osa on suoria enemmistöomistuksia, joissa valtio omistaa yhtiön joko kokonaan yksin tai ehdottoman enemmistön. Lisäksi enemmistöomistus on kolmessa suuressa pörssiyhtiössä (Finnair, Fortum ja Neste Oil). Suoraan omistajaohjauksen alla olevissa yhtiöissä valtiolla on katsottu olevan esim. huoltovarmuuteen tai infrastruktuuriin liittyvä strateginen intressi, joka perustelee valtion omistuksen. Joissain yhtiöissä tämä intressi on mahdollisesti poistumassa, jonka jälkeen valtiolla on mahdollisuus irrottautua omistuksesta, mikäli sitä ei enää pidetä tarkoituksenmukaisena. Eduskunnan hyväksyntä kuitenkin vaaditaan mikäli valtio irrottautuu kokonaan jostain yhtiöstä, laskee omistusosuutensa yli 50 %:sta alle 50 %:n tai laskee omistustaan 100% omistamassaan yhtiössä.

Suorien omistusten lisäksi valtiolla on vähemmistöomistuksia 12 pörssiyhtiössä, joihin ei liity strategista intressiä. Nämä omistukset on siirretty omistajaohjauksen alla toimivaan sijoitusyhtiö Solidiumiin.

Pääasiassa valtion omistajaohjaus toimii hyvin. Suurin osa yhtiöistä toteuttaa jatkuvasti tehtäväänsä ilman suurempia ongelmia tai kohuja. Valitettavasti ulospäin näkyvät aina haastavimmat.

Omistajaohjauksen toiminnassa on myös noussut esiin kysymys siitä, pitäisikö loppujenkin valtionyhtiöiden omistajaohjausta keskittää enemmän omistajaohjausosastolle. Kun osa yhtiöistä on hajautunut ministeriöihin se johtaa usein puutteelliseen tiedonkulkuun ja koordinaatioon, kuten kävi esim. kun vain äkkiä huomattiin, että sama ihminen istuu hallituksen puheenjohtajana neljässä eri valtionyhtiössä. Lisäksi ministeriöissä on usein vähemmän resursseja ja osaamista yhtiöiden omistajaohjaukseen. Toisaalta on myös vastakkaisia tai osin valvontaan ym. liittyviä intressejä, joiden vuoksi hajautus eri ministeriöihin ei ole perusteltua.

Omistajan ehkä tärkein vaikutuskeino osakeyhtiössä on yhtiön hallituksen nimittäminen. Oikeiden ihmisten löytämiseen ja nimittämiseen käytetään siksi omistajaohjausosastolla paljon aikaa ja vaivaa. Laadimme osastolle uudet tarkemmat suuntaviivat siitä miten hallituksen jäseniä nimitettäessä menetellään. Esimerkiksi yhdelle henkilölle tulevien hallituksen puheenjohtajuuksien määrä rajattiin kahteen ja muutenkin hallituspaikkojen määrä rajattiin kuten myös toimikausiakin.

Tasa-arvoasioiden esillä pitäminen oli ministerikauden aikana tärkeää. Myös uusissa ohjeissa vahvistettiin, että valtionyhtiöiden hallituksissa tulee kummankin sukupuolen edustajia olla vähintään 40 %.

Yhteydenpito valtio-omisteisten yhtiöiden johtoon on olennainen osa omistajaohjausministerin toimintaa. Omalla kaudellani pyrittiin myös luomaan yhteyksiä yritysten henkilöstöön. Alkuvuodesta 2015 järjestettiin ensimmäinen ministerin ja kaikkien valtionyhtiöiden luottamusmiesten yhteinen tapaaminen. Kokemukset tapaamisesta olivat hyviä ja toivottavaa on, että tapa jatkuu myös seuraavan ministerin aikana.

Yritysvastuu

Valtionyhtiöitä koskevat yritysvastuukysymykset ovat olleet vahvasti esillä kuluneen vuoden aikana.

Ehkä merkittävin asia oli uusi omistajaohjauksen alla oleville enemmistösomisteisille yhtiöille asetettu velvoite maakohtaisen verojalanjäljen raportoinnista. Tällä on tarkoitus tehdä näkyväksi näytetäänkö kansainvälisesti toimivissa yhtiöissä tulos ja maksetaanko verot niihin maihin missä toiminta on.

Ohjeistus ei pörssiyhtiöiden kohdalla ole sitova johtuen pörssisääntelystä. Joka tapauksessa valtionenemmistöiset pörssiyhtiöt ilmoittivat myös sitä noudattavansa.

Veroraportointi oli useimmille yhtiöille uusi asia. Ohjeistusta ei asetettu niin tiukaksi kuin olisi voitu, vaan tarkoitus oli, että yhtiöiden annetaan itse etsiä parhaat käytännöt riittävän tarkan veroraportoinnin toteuttamiseksi. Tämä on perusteltua, koska yhtiöillä on hyvin erilaisia yhtiörakenteita ja yhden yhteisen mallin löytäminen olisi vaikeaa. Kysymys oli myös yhtiöiden osalta opettelusta ja kulkemisesta vaiheittain oikeaan suuntaan.

Tällä hetkellä näyttää, ettei ainakaan kaikkien yhtiöiden veroraportointi täytä sitä tasoa mitä toivottiin. Veroraportoinnin avulla yhtiöiden tulisi kyetä osoittamaan yleisölle toimivansa veroasioissa kestävästi. Nyt joidenkin yhtiöiden raportoinnin taso ei täyttänyt tätä tarkoitusta. Siksi raportointiohjeita on jatkossa syytä kehittää ja tarkentaa. Joka tapauksessa tärkeä ensiaskel on otettu ja työtä on tästä hyvä jatkaa.

Muita työn alla olevia asioita olivat yritysten omien väärinkäytösten raportointijärjestelmien selvittäminen sekä alihankintaketjuihin liittyvien yritysvastuuriskien kartoittaminen.

Väärinkäytösten raportointijärjestelmät löytyivät lähes kaikista yhtiöistä ja ne olivat keskimäärin kohtuullisen hyvin toteutettu. Parantamista ja kehittämistä myös edelleen on, mutta tämä jää nyt seuraavalle ministerille

Alihankintaketjujen osalta saatiin kartoitettua ne yhtiöt, joilla alihankintaan liittyy ihmisoikeus- ja yritysvastuuriskejä. Alihankintaketjujen toimintaa seurataan tulevaisuudessa tarkemmin omistajaohjauksen yhtiöanalyyseissä.

Solidium

Solidium on koko olemassaolonsa ajan ollut arvostelun ja kiistojen kohteena. Yhtiö hallinnoi sille osoitettuja vähemmistöomistuksia kansallisesti merkittävissä pörssiyhtiöissä, sekä muuta yhtiössä olevaa varallisuutta. Solidiumin tarkoitus on tuottaa valtiolla tuloja sekä pitää turvata Suomalaista omistusta kansallisesti merkittäviksi katsotuissa yrityksissä. Solidium on tarvittaessa toiminut esim. ulkomaisten valtausyritysten torjumiseksi. Vaikka valtion omistukset ovat vähemmistöomistuksia, on valtio useimmissa yhtiöissä suurin tai suurimpia omistajia, ja sillä on mahdollisuus käyttää merkittävää omistajavaltaa yhtiöissä.

Solidium perustettiin aikanaan, jotta tietyt omistukset saatiin kauemmas poliittisesta päätöksenteosta ja näin mahdollistettiin tarvittaessa nopea reagointi, sekä vähennettiin poliittisiin päätöksentekijöihin yhtiöiden asioista kohdistuvaa painetta.

Solidiumin toimintatapa on kuitenkin herättänyt arvostelua niin valtionhallinnon sisällä kuin ulkopuolella. Yhtiön roolia ja sen asemaa omistajaohjauksessa on haluttu selventää. Ongelmana on myös ollut, että valtion taholta on asetettu Solidiumille tuloutusvelvoitteita, jotka ovat pakottaneet sen myymään merkittäviä ja tuottavia valtion omistuksia.

Kevään aikana toimi omistajaohjausosaston, TEM:n ja STM:n yhteinen virkamiestyöryhmä, joka selvitti Solidiumin toimintaa ja sen kehittämistä. Osittain ulkoa ostettuun analyysiin perustuen työryhmä totesi, että Solidium ei ole omistuksellaan kyennyt tuomaan yhtiöihin lisäarvoa ja sen toiminta omistajaroolissa ei ole ollut riittävän aktiivista. Solidiumin toiminnan tuloksellisuus ei ole suhteessa sen resursseihin. Myöskin tiedonkulussa ja roolituksessa Solidiumin, omistajaohjausosaston ja omistajaohjauksesta vastaavan ministerin välillä havaittiin puutteita. Työryhmä esitti joukon toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi. Tavoitteena tulee olla vahvempi ohjaus Solidiumiin ja sitä kautta yhtiöihin.

Kokonaisuutena on todettava, että Solidium hallinnoi huomattavaa määrää veronmaksajien omaisuutta. Vaikka omaisuuden hallinnointi on siirretty kauemmas poliittisen vallan käytöstä, eivät poliitikot voi väistää viimekätistä vastuutaan asiasta. On myös syytä tiedostaa, että näin suuri omaisuus tarkoittaa suurta valtaa. Ja mahdollisuus tällaisen vallan käyttöön herättää kiinnostusta ja intohimoja myös yksityisessä elinkeinoelämässä. Yksi omistajaohjausministerin tärkeimpiä tehtäviä onkin huolehtia, että Solidiumin omaisuutta käytetään vain Suomen ja kaikkien Suomen kansalaisten eduksi.

Fortumin ja Neste Oilin hallituspalkkiot

Ministerinkauden mahdollisesti näkyvin tapahtuma oli Fortumin ja Neste Oilin hallituspalkkiot. Yhtiöiden nimitystoimikunnat, joiden tehtävänä on valmistella hallituksen palkkioista esitys yhtiökokoukselle, esittivät palkkioiden merkittävää nostamista. Toimikunnat olivat tehneet perusteellista pohjatyötä selvittäessään muiden vastaavien pörssiyhtiöiden hallituspalkkioiden tasoa. Niillä oli esitykselleen yhtiön näkökulmasta selkeät perustelut.

Ministerinä taas taas oli katsottava asiaa myös laajemmassa yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Tilanteessa jossa talous ei kasva, palkankorotukset ovat olemattomia ja työntekijöiltä vaaditaan jatkuvasti palkkamalttia ja venymistä, ei ehdotettuja korotuksia voinut pitää kohtuullisina ja hyväksyttävinä. Katsoin, että niitten toteutumisella olisi ollut täysin väärä viesti ja ne olisivat myös aiheuttaneet haittaa Fortumin ja Neste Oiliin yrityskuvalle. Siksi valtio enemmistöomistajana äänesti nimitystoimikuntien esityksiä vastaan.

Arctia Shipping ja lakko

Arctia Shippingin toimintaa linjattiin myös ministerikauden aikana. Edellisen omistajaohjausministeriön asettaman selvitysmiehen raportin pohjalta valtioneuvosto päätti, että Suomen uusiessa vanhenevaa jäänmurtajakalustoaan, uudet jäänmurtajat hankitaan edelleen Arctia Shippingin taseeseen yhtiön toimesta. Osa hankittavista murtajista on ns. monitoimimurtajia, joita voidaan Suomen jäänmurtokauden ulkopuolella rahdata ulkomaisten asiakkaiden käyttöön ympäri maailman. Jäänmurtajakaluston käyttöasteen nosto tätä kautta osoittautui tehdyissä analyyseissä ylivoimaisesti tehokkaimmaksi tavaksi hillitä jäänmurron kustannuksista Suomelle koituvaa rasitetta.

Jäänmurtajien rahtaaminen ulkomaille tarkoittaa tällä hetkellä myös niiden osallistumista arktiseen öljyn- ja kaasunetsintään liittyviin toimenpiteisiin. Näiltä osin omistajan on yhä syytä tarkasti seurata ja linjata mihin toimintaan alukset voivat osallistua ja mihin eivät.

Ehkä vaikein asia viestiä kansalaisille omistajaohjauksessa on se, että vaikka ministeri johtaa osastoa, joka hallinnoi valtion omistuksia, ei ministeri voi toimia kuin yhtiöiden omistaja. Omistukset ovat koko valtion ja ministerin toimivaltaa on monella tavalla rajoitettu niin, ettei ministeri voi käyttää näitä omistuksia oman mielensä mukaan. Yksi vahvimpia linjauksia on, että yhtiöiden johtaminen ja operatiiviset päätökset kuuluvat yhtiöiden johdolle, eikä ministeri puutu johdon yksittäisiin päätöksiin. Omistaja nimittää yhtiön hallituksen ja asettaa sen toimintaa ohjaavat suuret linjat, mutta niitten sisällä hallituksella on asioissa toimintavapaus ja toisaalta vastuu. Omistajaohjausministerin toisinaan hyvin epäkiitollinen tehtävä on usein vastata kysymyksiin siitä, miksei ministeri puutu johonkin tiettyyn yhtiön johdon tekemään ratkaisuun.

Valtion jäänmurtajayhtiössä Arctia Shippingissä alkoi keväällä lakko, joka uhkasi laajeta kaikkeen merenkulkuun. On tietysti selvää, ettei ministeri voi puuttua valtionyhtiön käymiin neuvotteluihin sillä perusteella, että ehkä sympatiseeraa neuvottelujen toisen osapuolen tavoitteita. Ministeri ei siis ohjeista valtionyhtiötä työehtosopimusneuvotteluissa.

Kuitenkin siinä vaiheessa kun neuvottelu ajautuivat umpikujaan ja asiasta syntynyt lakko uhkasi aiheuttaa merkittävät taloudelliset ja yhteiskunnalliset vahingot, selvitin toimintamahdollisuuksiani oikeuskanslerilta. Kansleri katsoi, että valtion omistajaohjausta koskevat linjaukset estävät omistajaohjausministeriä suoraan puuttumasta yhtiön johdon toimivaltaan kuuluviin neuvotteluihin laajempien yhteiskunnallisten intressien vuoksi. Voin kuitenkin vakuuttaa, että kulisseissa tehtiin paljon työtä asian ratkaisemiseksi. On todella hienoa, että osapuolet pääsivät sopuun ja lakko vältettiin.

Muita asioita valtionyhtiöissä

Finnair oli uutisissa säästöohjelmansa tiimoilta. Yhtiö ryhtyi ulkoistamaan matkustamopalveluitaan Aasian lennoilla, mikä herätti kritiikkiä. Yhtiö pääsi onneksi henkilökuntansa kanssa sopimukseen säästöistä, joilla enemmät ulkoistukset estettiin ja nyt ollaan palkkaamassa jo lisää suomalaisia. Säästöt olivat silti vaikea paikka henkilöstölle ja yhtiön taloudellinen tilanne kovenevilla ja keskittyvillä markkinoilla on yhä kaikkea muuta kuin helppo.

VR lakkautti sinänsä hyvin toimivan Turun varikkonsa, koska yhtiön piti vastatakeen koventuvaan kilpailuun tehostaa huolto- ja ylläpitotoimintaansa keskittämällä se suurempiin yksiköihin. Turkuun tällaista suurempaa yksikköä ei kannattanut perustaa, koska osa junatyypeistä ei liikennöinyt Turun rataa, eikä olisi voinut Turun varikkoa huolloissa hyödyntää.

Postin rajun säästöohjelman toteutus ei ole mennyt kaikilta osin kovin hyvin. Yhtiön tilanne supistuvilla ja kilpailuilla markkinoilla yhdistettynä sen yleispalveluvelvoitteeseen ei ole helppo, mutta rajut irtisanomiset ja heti niitä seuraavat useiden irtisanottujen takaisinottamiset kertovat myös, etteivät toimenpiteet ole olleet loppuun saakka ajateltuja ja oikein mitoitettuja. Postin kulun vaarantumisesta on myös tullut työntekijöiden edustajilta huolestuneita yhteydenottoja. Postin toimintaa ja yhtiörakennetta kokonaisuutena on syytä lähivuosina pohtia tarkasti.

Yhteenveto

Omistajaohjaus on mielenkiintoinen ja haasteellinen toimintaympäristö poliitikolle. On kyettävä hyväksymään se, että omistajaohjauksessa toimitaan suurelta osin yksityisen elinkeinoelämän toimintatavoilla. Toisaalta omistajaohjauksesta vastaavalla ministerillä on oltava valmius käyttää myös hänelle ministerinä kuuluva poliittista päätösvaltaa. On muistettava, että valtionyhtiöiden toiminta ja niille asetetut tavoitteet ja vaatimukset poikkeavat väkisinkin joiltain osin yksityisten yritysten vastaavista.

Toivottavasti pääministerillä on muiden tehtäviensä ohella aikaa ja halua keskittyä salkussaan olevaan omistajaohjaukseen, sillä kymmenien miljardien omistus vaatii vahvaa ohjausta.

Omistajaohjausosastolla on korkeatasoista virkamiesosaamista. Oma kokemukseni ministeriajaltani oli, että omistajaohjausosaston virkamiehet katsovat asioita vahvasti yritysmaailmasta saadun kokemuksen kautta, mutta ymmärtävät hyvin myös roolinsa poliittisen vallankäytön ja elinkeinoelämän rajapinnassa. Näitten intressien ristiriitoja pystyttiin käsittelemään ministerin ja virkamiesten välillä avoimesti, eikä eri näkökulmien konflikteja ole ollut tarpeen eikä syytä välttää. Kun puolin ja toisin tunnustettiin niin liiketaloudelliset kuin poliittiset realiteetit ja voitiin tuoda omat näkemykset avoimesti esiin, toimi yhteistyö omistajaohjausosaston kanssa erinomaisesti ja mikä tärkeintä, päätöksiä saatiin tehtyä kaikkien veronmaksajien hyväksi.