Ajatuksia ministeriajasta ja kehitysyhteistyöstä

8 kuukautta kehitysministerinä oli huikea ja opettavainen kokemus. Erityisen mielenkiintoista oli olla kehitysministerinä tällaisena aikana, kun kehityspolitiikassa tapahtuu paljon. Tätä vuotta voi hyvällä syyllä kutsua kehityspolitiikan supervuodeksi. Olemme monella tavalla taitekohdassa. Tänä vuonna umpeutuu YK:n vuosituhattavoitteiden määräaika ja parhaillaan neuvotellaan uusista, universaaleista kestävän kehityksen tavoitteista, niin sanotuista Post2015-tavoitteista seuraaviksi 15 vuodeksi. Kolme suurta kansainvälistä kokousta rytmittävät kuluvaa vuotta. Heinäkuussa neuvotellaan kehitysrahoituksesta Addis Abebassa, syyskuussa Post2015-tavoitteista New Yorkissa ja joulukuussa kaikkia maita oikeudellisesti sitovasta ilmastosopimuksesta Pariisissa. Kaikki kolme kokousta nivoutuvat myös tiukasti yhteen.

Lähtökohta uusissa tavoitteissa on erilainen kuin vuosituhattavoitteissa. Uudet kestävän kehityksen tavoitteet koskettavat kaikkia maita, kun vuosituhattavoitteet koskettivat vain kehitysmaita. Meidän on omaksuttava aivan uudenlainen ajattelutapa. Ihmiskunnalla ei ole enää varaa sivuuttaa kestävää kehitystä. Nyt on luotava yhteinen rintama ja kaikilla on oltava sama päämäärä; yhteinen puhdas maapallo, jonka resurssit jaetaan reilulla tavalla – reilulla tavalla maapallon nykyisen väestön kesken, ja reilulla tavalla suhteessa tuleviin sukupolviin.

Vanhanaikainen jaottelu ”ideologisten maailmanparantajien” ja ”rationaalisten talousajattelijoiden” välillä ei ole enää nykypäivää. Kvartaalinmittainen, lyhytnäköisiin voittoihin tähtäävä talousajattelu on alisteinen kestävälle politiikalle. Kasvu ja työllisyys eivät merkitse mitään, jos meillä ei ole elinkelpoista maapalloa.

Tänä vuonna tehtävät linjaukset tulevat osoittamaan, millaisen maailman haluamme jättää tuleville sukupolville. On sanottu, että olemme ensimmäinen sukupolvi, joka voi lopettaa köyhyyden ja viimeinen sukupolvi, joka voi vaikuttaa ilmastonmuutokseen.

Ulkoasiainministeriö teetti alkuvuodesta Taloustutkimus Oy:llä kyselyn, jolla selvitettiin, mitä suomalaiset tietävät kehitysyhteistyön tuloksista ja määräaikansa saavuttavien vuosituhattavoitteiden toteutumisesta. Kävi ilmi, että suomalaisten käsitys maailmasta ja kehitysyhteistyön saavutuksista on paljon synkempi kuin faktat meille kertovat. Lähes kahdeksan kymmenestä suomalaisesta uskoo, että köyhyys on lisääntynyt maailmassa vuoden 1990 jälkeen. Todellisuudessa köyhien osuus maailman väestöstä on puolittunut ja lukumäärä laskenut 700 miljoonalla viimeisten 25 vuoden aikana. Eli vuosituhattavoite äärimmäisen köyhyyden puolittamisesta on saavutettu ja se saavutettiin itse asiassa jo vuonna 2010; viisi vuotta tavoiteaikaa aikaisemmin.

Kaikkein synkimpiä suomalaiset ovat, kun heitä pyydettiin arvioimaan, kuinka suuri osa kehitysmaiden lapsista pääsee kouluun, ja miten hyvin tyttöjen ja poikien välinen tasa-arvo peruskoulutuksessa toteutuu. Useampi kuin kahdeksan kymmenestä suomalaisesta uskoo, että alle puolet kehitysmaiden lapsista käy koulua. Todellisuudessa jo yli 90 prosenttia kehitysmaiden lapsista pääsee aloittamaan peruskoulun. Eniten koulunkäynti on lisääntynyt Afrikassa: lähes 20 prosenttiyksiköllä vuoden 2000 jälkeen. Kehitysyhteistyöllä on ollut näissä saavutuksissa ratkaiseva merkitys.

Tammikuussa vierailimme yhdessä Suomen kahdenvälisen kehitysyhteistyön kumppanimaassa, Etiopiassa, jossa Suomen tuella on saavutettu huomattavaa edistystä koulunkäynnin lisäämisen ja puhtaan veden saatavuuden suhteen. Erityisesti tyttöjen osallistuminen koulunkäyntiin on lisääntynyt. Suomen tukemilla vesihankkeilla on rakennettu 8600 vesipistettä ja saatu 3 miljoonaa ihmistä puhtaan veden piiriin vuosina 2009–2015.

Vuosituhattavoitteet ovat olleet menestystarina ja nyt uusissa tavoitteissa on jatkettava siitä, mihin vuosituhattavoitteissa jäätiin ja samalla on luotava myös uusia, kunnianhimoisia tavoitteita.

Suomen osaamista ammennettava uusien kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseksi

Suomen päämääränä on saada tulevan kestävän kehityksen tavoitteiden joukkoon erityisesti seuraavat painotukset; seksuaali- ja lisääntymisterveydelliset oikeudet, koulutus, ympäristön kantokyvyn huomioon ottaminen, demokratia- ja oikeusvaltiokehitys, kestävät kulutus- ja tuotantotavat, kestävät kaupungit ja yhdyskunnat. Näissä on haastetta ja kunnianhimoisia tavoitteita sekä Suomelle että muulle maailmalle.

Viimeisellä työviikolla osallistuin vielä Brysselissä ulkoasiainneuvoston kehitysministerikokoukseen, koska EU-politiikka ei voi halvaantua hallitusvaihdosten yhteydessä. Kokouksessa käytiin läpi EU:n yhteistä kannanmuodostusta uusiin kestävän kehityksen tavoitteisiin ja erityisesti niiden rahoittamiseen, eli kehitysrahoitukseen, EU:n tasa-arvosuunnitelmaan sekä Välimeren pakolaistilanteeseen. Monissa asioissa olemme yhtä mieltä, mutta monessa aiheessa näkemykset ovat kaukana toisistaan. Erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveydelliset oikeudet ovat vaikea pala konservatiivisille EU-maille. Suomi saa paljon kiitosta ja huomiota sillä, että olemme johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti pitäneet esillä tasa-arvokysymyksiä sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä kysymyksiä. Tällaisissa aiheissa Suomella voi olla kokoaan suurempi painoarvo Euroopassa.

Suomella on myös paljon relevanttia osaamista; esimerkiksi energiantuotannon, puhtaan veden ja sanitaation sekä infrastruktuurin osalta. Tämä osaaminen on saatava yhä paremmin hyödyksi kehittyviin maihin, joiden väestönkasvu ja kaupungistuminen ovat nopeita. 93 prosenttia kaupungistumisesta tapahtuu tällä hetkellä kehitysmaissa. Lisäksi monessa kehitysmaassa on voimakas talouskasvu. Maailman kymmenen nopeimmin kasvavan talouden joukossa oli vuonna 2014 kuusi Afrikan maata.

Suomi voi hyödyntää osaamistaan siten, että nousevien talouksien kasvu ja kehitys eivät tapahdu ympäristön kannalta yhtä kuormittavalla tavalla kuin omamme aikanaan. Eikä siinä ole mitään väärää, että samalla myös Suomi hyötyy osaamisen viennistä.

Yksi tärkeä instrumentti suomalaisen osaamisen viennille on ollut korkotukiluotto. Kehityspoliittisessa ohjelmassa linjattiin vuonna 2012, että korkotukiluottoinstrumentin tilalle kehitetään uusi, korvaava instrumentti. Vihreät ovat kuitenkin ministeriaikanaan pitäneet huolen, ettei uutta, korvaavaa instrumenttia ole edes alettu suunnitella. Käynnistin tänä keväänä uuden instrumentin suunnittelun ja se toteutetaan yhdessä yksityisen sektorin ja järjestöjen kanssa, huomioiden erityisesti pk-yritysten mahdollisuuden hyödyntää uutta instrumenttia. On tärkeää, että kehitysyhteistyön keinovalikoimassa on työkalu, jolla suomalaista osaamista saadaan maailmalle ja vaikutetaan erityisesti kehitysmaiden julkisen sektorin vahvistamiseen. Korkotuki-instrumentti mahdollistaa panostukset esimerkiksi kaupunki-infrastruktuurin rakentamiseen. Lisätietoja UM:n nettisivuilta:

http://formin.finland.fi/Public/default.aspx?contentid=324095&contentlan=1&culture=fi-FI

Julkinen keskustelu ja kehitysyhteistyön oikeutus

Julkinen keskustelu on viime aikoina keskittynyt pitkälti kehitysyhteistyön oikeutukseen, tuloksellisuuteen ja vaikuttavuuteen. On tärkeää, että keskustelua käydään. Kuten Taloustutkimuksen tekemä selvitys osoitti, suomalaisilla on osin väärä ja vanhentunut käsitys kehitysyhteistyöstä. Suomi on tehnyt kehitysyhteistyötä 50 vuotta ja tuona aikana maailma ja Suomi ovat muuttuneet valtavasti. On syytä muistaa, että Suomi itsekin sain kehitysapua vielä 1970-luvulla Maailmanpankin lainojen muodossa.

Matkalla on varmasti tehty virheitä, mutta nykyistä kehitysyhteistyötä ei pidä tuomita vanhojen toimien perusteella, kuten entinen suurlähettiläs Matti Kääriäinen tekee kirjassaan ”Kehitysavun kirous”. Monilla suomalaisilla on myös puutteellinen käsitys siitä, miten tarkkaan kehitysyhteistyövarojen käyttöä valvotaan. Kehitysyhteistyövarat ovat maailman tarkimmin valvottuja rahavirtoja. Väärinkäytösepäilyjen osuus on 1-2 promillea kaikista kehitysyhteistyövaroista. Väärinkäytöstapauksissa varat peritään takaisin. Kesällä 2014 UM:n nettisivuille avattiin ns. korruptionappi, jonka avulla kuka tahansa voi tehdä ilmoituksen, jos epäilee, että kehitysyhteistyövaroja on käytetty väärin. Muutenkin Suomi on parantanut kehitysyhteistyön läpinäkyvyyttä ja nostanut nopeasti sijoitustaan kehitysavun läpinäkyvyyttä mittaavassa kansainvälisessä vertailussa (Aid Transparency Index).

Johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys tukevat tuloksellisuutta. Siksi pidän erittäin huolestuttavina esimerkiksi perussuomalaisten viime syksynä esittelemiä kehitysapulinjauksia, jotka sälyttäisivät kehitysyhteistyön yksittäisten kansalaisten armeliaisuuden ja sattumanvaraisen tuen varaan, jota valtion pitäisi vieläpä tukea verohelpotuksin. On ristiriitaista vaatia tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta ja pyrkiä samaan aikaan järjestelmään, joka tekee kyseiset tavoitteet mahdottomiksi.

Perussuomalaiset olisivat valmiita kasvattamaan humanitaarisen avun osuutta ja humanitaarisen avun tarpeet ovatkin tällä hetkellä historiallisen suuret. Mutta on tärkeää ymmärtää, että kehitysyhteistyö on ennaltaehkäisyä, joka estää tilanteen kärjistymisen humanitaariseksi kriisiksi. Ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin jälkihoito. Tämä on perussuomalaisilta unohtunut. Ennaltaehkäisyn resursseja ei pidä riistää, koska sitten on odotettavissa enemmän esimerkiksi ebolan kaltaisia epidemioita. Ja on myös syytä muistaa, että kun leikataan kehitysyhteistyöstä, varsinkin tällaisella tasolla, kuin hallitusohjelmassa esitetään, se vaikuttaa väistämättä myös itse humanitaarisen avun resursseihin.

Kriittinen julkinen keskustelu voi parhaimmillaan tuoda mukanaan myös tarpeellisia muutoksia. Kehitysyhteistyö ei saa olla mikään ”keisarin uudet vaatteet” -ilmiö. Kehitysyhteistyöhön liittyy tietynlaista elitististä mystiikkaa, joka siltä on riisuttava. Kehityspolitiikka on johdonmukainen osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja on Suomen etu vaikuttaa eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämiseen globaalisti.

Ministeriaikana on tullut pohdittua paljon sitä, miten kehitysyhteistyön vaikuttavuutta ja oikeutusta voisi tehdä ihmisille ymmärrettäväksi. Olen tiivistänyt nämä kahteen teemaan:

• Työpaikat ja työelämän laadun kehittäminen meillä ja kehitysmaissa
• Verotus ja kehitysmaiden veronkantokyvyn vahvistaminen

Kaikkialla maailmassa ihmisten täytyy voida tulla omalla työllään toimeen. Kestävä hyvinvointi syntyy työstä. Työn tulosten täytyy hyödyttää siellä, missä työ tehdään. On myös suomalaisten työntekijöiden etu, että ammattimiehen arvostus on kohdallaan niin meillä kuin maailmalla. Työpaikat eivät karkaa halvan tuotannon maihin, jos halvan tuotannon maita ei enää ole. Suomi tukee kehitysyhteistyöllä monin tavoin ihmisarvoisten työpaikkojen syntyä, työelämän pelisääntöjen kehittämistä ja ammatillista järjestäytymistä kehitysmaissa.

Viime marraskuussa teimme päätöksen, että Suomi lähtee mukaan kansainvälisen työjärjestö ILO:n työsuojeluun liittyvään, uuteen Lippulaivaohjelmaan toiseksi perustajajäseneksi Yhdysvaltojen rinnalle. Suomella on paljon annettavaa työsuojelun saralla. Kehitysmaissa on tulossa työikäisiksi suurempia ikäluokkia kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Jo nyt työmarkkinoille tulee vuosittain 40 miljoona työikäistä enemmän kuin työmarkkinoilta poistuu. Ihmiskunnalle on kohtalonkysymys, miten tulevat suuret ikäluokat työllistyvät, millaiseksi työelämä ja sen pelisäännöt muodostuvat ja kuinka oikeudenmukaisesti työn tulokset jaetaan kehittyvissä maissa. Oikeudenmukaisuus on yhteiskuntarauhan edellytys.

Myös verotus liittyy kiinteästi työhön. Veroparatiiseihin virtaa vuosittain veronalaista pääomaa jopa tuhat miljardia dollaria. Summa on kuudesta yhdeksään kertaa suurempi kuin maailman kehitysavun määrä. Työstä, raaka-aineista ja tuotannosta syntyneiden tulojen ja verotuksen täytyy hyödyttää siellä, missä ne ovat syntyneet. Pääomapako on ongelma, jonka ratkaisemisesta hyötyvät kaikki valtiot.

Suomi panostaa kehitysmaiden veronkantokyvyn kehittämiseen sekä rahallisesti että asiantuntija-apua tarjoamalla. OECD:n selvityksen mukaan verotukseen tehdyllä kehitysapuinvestoinnilla on vähintään nelinkertainen, parhaimmillaan jopa 20-kertainen tuotto. Sijoitus maksaa itsensä takaisin ja luo samalla kestävää tulevaisuutta. Verotuskapasiteettien kehittäminen on tärkeä osa uusia kestävän kehityksen tavoitteita.

Edellinen hallitus lanseerasi keväällä 2014 kansainvälisen veronkierron vastaisen toimintaohjelman, jonka suhteen varsinkin UM on tehnyt vuoden aikana jo paljon. Tähän liittyen ulkoasiainministeriö ja Verohallinto allekirjoittivat 1.4.2015 sopimuksen asiantuntija-avun viennistä Afrikkaan paikallisen verohallinnon kehittämiseksi. Lisätietoja UM:n nettisivuilta:

http://formin.finland.fi/Public/default.aspx?contentid=324120&contentlan=1&culture=fi-FI

Uuden hallituksen linjaukset

Uuden hallituksen linjauksen kehitysyhteistyöstä eivät olleet yllättäviä, mutta onneksi perussuomalaisten ajatukset eivät sellaisinaan tulleet hallitusohjelmaan. Leikkauksia osattiin odottaa, mutta ei näin rajuina ja heti ensimmäisestä vuodesta yli kolmasosan vähennyksellä. Alasajo toiminnoissa tulee olemaan vaikeaa. Kehitysyhteistyön leikkaukset sekä päästöhuutokauppatulojen ohjaaminen kehitysyhteistyön ja ilmastorahoituksen sijaan yrityksille tulevat asettamaan Suomen kansainvälisillä areenoilla haasteelliseen asemaan. Poikkeamme tulevaisuudessa viiteryhmästämme muista Pohjoismaista, kun nyt 0,6 % bkt suhde kehitysmäärärahoissa on valumassa 0,37 % eli vanhojen Itä-Euroopan maiden tasolle. Toivottavasti hallitus muistaa talouden sopeuttamisen keskellä suuren kuvan; kasvu ja työllisyys itsessään eivät merkitse mitään, jos meillä ei ole elinvoimaista maapalloa, jonka resurssit ja työn hedelmät jaetaan oikeudenmukaisesti.

Yhteiskunnan ja maailman taakanjaossa on muistettava pitkän aikavälin vaikutukset. Lyhytnäköiset säästöt globaaliin taakanjakoon osallistumisessa voivat kostautua myöhemmin entistä suuremmilla kustannuksilla, jos esimerkiksi pakolaistilanteen ja ilmastonmuutoksen annetaan kärjistyä. ”Rajat kiinni ja silmät kiinni”-ajattelu ei toimi globaalissa, keskinäisriippuvaisessa maailmassa. Eikä meillä ole varaa haastavassa taloustilanteessakaan kääntää selkäämme maailman humanitaarisille kriiseille.

Olisi ollut toivottavaa, että hallitusohjelmassa olisi näkynyt yritys- ja yhteiskuntavastuu, koska ilman globaalia yritys- ja yhteiskuntavastuuta on äärimmäisen vaikea kitkeä veronkiertoa, edistää työsuojelua ja työoloja kehitysmaissa tai vahvistaa yritystoimintaa kehitysmaissa. Yritys- ja yhteiskuntavastuu ovat tutkimusten mukaan suomalaisille yhä tärkeämpiä asioita ja nuorille sukupolville itsestään selviä huolenaiheita.

On kuitenkin hyvä, että hallitus on nostanut hallitusohjelmassa esille muun muassa kehitysmaiden veropohjien ja kehittyvien maiden oman yritystoiminnan vahvistamisen. Näiden kautta on mahdollisuus rakentaa kestävää yhteiskuntaa, näitä olen pitänyt myös itse kehitysministerinä esillä.

Uusi hallitusohjelma lupaa jatkaa myös Suomen pitkäaikaista kehityspolitiikan kaarta huomioimalla naisten ja tyttöjen aseman, ihmisoikeudet, demokratian ja hyvän hallinnon edistämisen. Toivottavasti uuden kehitysministerin tahtotila riittää tasa-arvon edistämiseen kansainvälisillä areenoilla, vaikka hallituksen linjaukset kotimaan politiikassa näyttäytyvätkin niitä heikentäviltä. Lisäksi hallitus kiinnittää huomiota ihmiskunnan suurten uhkien, kuten ilmastonmuutoksen, köyhyyden sekä ruoka-, vesi- ja energiapulan torjuntaan. Näiden osalta Suomella on myös paljon relevanttia osaamista maailmalle vietäväksi. Eikä siinä ole mitään väärää, että Suomi samalla itse hyötyy uudenlaisen osaamisen ja tuotteiden viennistä. Ulkoministeriön ja yritysten yhteistoimintaan on kehitetty useita erilaisia työkaluja ja toivottavasti nämä saavat jatkoa.

Kommentit

Jätä kommentti