Yksi jos toinenkin puolue on viime aikoina julistautunut työväenpuolueeksi tai vihreäksi sen eri sävyjä korostaen.   Samalla myös maahanmuutosta käydään varsin leimaavaakin keskustelua. On hyvä muistaa, että oikeasti vain teot ratkaisevat. Tekojen kautta on hyvä arvioida niin työväenpuolueen kuin vihreydenkin aitoutta. 

Työväenpuolue

Kaikki muistanevat viime vuosilta liiankin hyvin hallituksen esityksen työntekijöiden eläkeiän nostamiseksi samaan aikaan kun yritysjohtajille tehtiin sopimuksia nykyisten eläkeikien alarajoille, mm. valtionyhtiö Fortumissa. Kun työntekijöiden halutaan jaksavan työelämässä yhä pidempään, yritysjohtajia  houkutellaan veroeduin ja muin henkilökohtaisin eläkejärjestelyin ja säästöin ennenaikaisille eläkkeille.

Työntekijöiden turvaksi tarkoitettu YT -laki ei ole myöskään ollut oikeistopuolueiden suosiossa. Tällä kaudella on puhuttu jopa lakko-oikeuden rajoittamisesta.  Kolmikantainen sopimusjärjestelmä on tullut tiensä päähän ja vaikka joitakin erillisiä työryhmiä onkin, joissa työtekijät, työnantajat ja hallitus ovat tehneet yhteistyötä, ovat niiden tulokset olleet onnettoman laihoja. Myös työsuojelun resursseja on vähennetty runsaasti, vaikka vuokra- ja ulkomaalaisten työntekijöiden lisääntyessä tarkastajien määrää olisi pitänyt enemminkin pystyä lisäämään. 

Vihreyttä

Vihreys näyttää olevan myös varsin moninainen käsite. Tämän hallituskauden aikana se on tarkoittanut ympäristöjärjestöille tuotettuja pettymyksiä ja jatkuvaa taistelua budjetista, hotellin rakentamista kansallispuistoon, kyvyttömyyttä asettaa kalastuskielto saimaannorppien pesimäalueille ja nyt viimeisimpänä energiaverotuksen kohdentamista niin rankasti maakaasuun, että siirtyminen kivihiileen houkuttelee. 

SDP ja maahanmuutto

Kuumana käy myös maahanmuuttokeskustelu. Tässä sosiaalidemokraatit ovat yli 100 vuotta jatkuneena kansainvälisenä liikkeenä varsin vahvasti omilla linjoillaan. Nyt tämä linja on koottu yksiin kansiin nimellä Reilu ja hallittu maahanmuuttopolitiikka.

Olemme yhä edelleen sitä mieltä, että rikkaimpien kansakuntien on kannettava humanitaarista vastuuta sodan ja vainon kohteeksi joutuneista. Siksi pakolaiskiintiö on säilytettävä nykyisen 750 kokoisena. Turvapaikanhakijoiden osalta tason ja käytäntöjen tulee olla yhdenmukaisia muiden pohjoismaiden kanssa.

Suurimpana ongelmana ovat turvapaikanhakijoiden aivan liian pitkät käsittelyajat. Työperäisen maahanmuuton osalta on muistettava, että EU-maiden kansalaisilla on mahdollisuus liikkua työn perässä. Tässä valvonnalla on kuitenkin työtä, jotta työehdoissa ja palkkauksessa pysytään Suomen lakien ja sopimusjärjestelmien puitteissa.

Kiistely saatavuusharkinnasta on se osa työperäistä maahanmuuttopolitiikkaa, joka ollut erityisesti otsikoissa. Kun Suomessa on työttömiä noin 300 0000, olisi mielestämme aluksi arvioitava, onko Suomessa työtekijöitä, ennen kuin aletaan hakea työntekijöitä EU:n ulkopuolelta. Monet erityistyöntekijäryhmät, kuten tutkijat, on jo rajattu saatavuusharkinnan ulkopuolelle.

On hyvä muistaa, että suurin osa Suomeen tulevista maahanmuuttajista tulee tänne rakastumisen, opiskelun tai työn perässä. Tämä onkin välttämätöntä jos haluamme olla menestyvä kansainvälinen maa ja kansakunta. Huolta voisi jopa esittää siitä, miksi suomalaiset eivät hakeudu tai miksei tänne tulla kansainväliseen vaihtoon.

Sirpa Paatero