Miina Sillanpään syntymästä on 150 vuotta. Ensimmäisen naisministerin syntymän juhlavuosi on ollut hyvä syy pohtia tasa-arvon tilannetta aina Eduskunnan alkutaipaleelta nykypäivään. Ennen keskittymistä nykypäivään, on annettava suuri kiitos Sillanpäälle, joka on toiminnan naisena ollut monessa asiassa tienraivaajana ja puhunut työläisnaisten, yksinasuvien naisten sekä piikojen puolesta. Hänen aloitteestaan perustettiin myös yhä toimivat ja tärkeät ensi- ja turvakodit.

Vuosikymmenistä ja monista parannuksista huolimatta tasa-arvossa on paljon tehtävää. Kansainvälisesti on tärkeää, että naisten ja tyttöjen tilanteen parantaminen on vahvasti mukana myös uusissa YK:n tavoitteissa. Näistä yksi aihe koskee erityisesti myös Suomea ja se on perhe- ja lähisuhdeväkivallan vähentäminen. Siihen velvoittaa Istanbulin sopimus, ja näiden saavuttaminen vaatii maaltamme vielä paljon.

Tehtävää riittää naisten ja miesten tasa-arvon saavuttamiseksi työelämässä, politiikassa, liike-elämässä ja erityisesti näiden korkeimmilla pakoilla. Ongelmiin ja naisten heikompaan asemaan sanotaan vaikuttavan itsetunnon ja kunnianhimon puute, heikot verkostot, väärä ikä ja perhesyyt. Näistä osa on korjattavissa naisten omin toimin, mutta pohjimmiltaan kyse on yhteiskunnan asennemuutoksesta ja toisaalta rakenteista, jotka tukevat nykyistä tilannetta tai jopa vahvistavat sitä väärään suuntaan. Muutoksia tasa-arvossa on tapahtunut, mutta monessa asiassa vauhti on aivan liian hidas. Aidon tasa-arvon toteutuminen edellyttää toimenpiteitä.

Naisten työt ovat miehiä useammin määrä- ja osa-aikaisia. Palkkatasa-arvo on parantunut, mutta naisen euro on nyt 83 senttiä eikä vielä lähelläkään euroa. Tämä vaikuttaa myös siten, että tulevaisuudessa naisten eläke on reilusti pienempi kuin miesten. Palkkatasa-arvoa on saatu parannettua erillisillä tasa-arvoerillä ja samapalkkaisuusohjelmilla, mutta niihin tuntuu olevan mahdollisuus vain taloudellisesti hyvinä aikoina. Nähtäväksi jää, mikä on tilanne, jos tai kun vientivetoiset alat tulevat ohjaamaan palkankorotuksien tasoa tulevaisuudessa.

Useat vuodet kotona lasten kanssa syövät myös työuraa, palkkaa ja eläkettä. Kun Ruotsissa ollaan lopettamassa kotihoidontukea, ei meillä saatu sitä edes jaettua tasaisemmin vanhempien kesken. Nykyinen malli, jossa naiset edelleen jäävät kotiin miehiä enemmän, vaikuttaisi sopivan maan hallitukselle oikein hyvin. Sitä vastoin olisi otettava mallia, maista joissa työn ja pienten lasten vanhemmuus on voitu sovittaa yhteen nykyistä paljon paremmin esimerkiksi joustavimmilla työajoilla. Lisäksi samana aikaan poliittinen linja on vahvasti julkisella puolella toimivia naisia vastaan. Heihin erityisesti kohdistuvat suunnitellut lomien ja lomarahojen sekä sairausajan palkkojen ja lisien heikennykset. Onneksi osa näistä on saatu peruutettua mutta lisää tuntuu vain tulevan.

Yritysjohdossa tasa-arvo toteutuu vielä heikosti. Isojen pörssiyhtiöiden hallituksissa on naisia 30% ja pienemmissä vain 19%. Johtoryhmissä naisia on keskimäärin 22% ja näissäkin jako menee niin, että tukitoiminnoissa on 38% naisia ja liikeenjohdossa vain 11%. Onneksi EU-tasolta on tulossa ohjeistuksia naisten määrään pörssiyhtiöiden hallituksissa, kun tilanne ei näytä ainakaan Suomessa muuten etenevän. Samankaltainen tilanne on myös toimivan johdon puolella. Esimerkiksi valtion omistamissa yhtiöissä vain 5%:ssa on toimitusjohtajana nainen.

Viime eduskuntavaaleissa tasa-arvo oli ehdokasasettelussa parempi kuin varsinaisten valittujen edustajien joukossa. Naisten määrä väheni edellisestä kaudesta yhdellä ollen nyt 83. Isompia eroja löytyy eduskuntaryhmien sisältä. SDP:n eduskuntaryhmässä naisia on 62%, kun esimerkiksi perussuomalaisilla naisia on 32%. Valiokuntien puheenjohtajuudet jakaantuvat 10/6 miesten hyväksi. Huomiota kannattaa kiinnittää myös siihen, että valtiovarain-, talous-, puolustus- ja ulkoasiainvaliokunnat ovat perinteisemmin miesten paikkoja. Samaan aikaan naiset usein johtavat sosiaali- ja terveys, sivistys-, työelämä- ja tasa-arvovaliokuntia. Positiivisena huomiona todettakoon, että enää ei taida olla paikkoja tai tehtäviä, joissa ei koskaan olisi ollut naista. Tarja Halonen valittiin ensimmäiseksi presidentiksi, Anneli Jäätteenmäki pääministeriksi ja Jutta Urpilainen valtiovarainministeriksi.

Paljon tekemistä on kuitenkin vielä asennemuutoksessa. Ei tarvitse kuin muistella muutama vuosi sitten tehtyä selvitystä seksuaalisesta häirinnästä eduskunnassa tai kuunnella kansanedustajien kommentteja. Viimeisin esimerkki tavasta puhua taitaa olla ”Blondi on aina blondi, vaikka onkin kansanedustaja”.

Tasa-arvo on kaikkien asia ja sen saavuttaminen vaatii vielä aktiivista päätöksentekoa, jolla ohjataan oikeaan suuntaan. Arkipäivässä sen toteutuminen vaatii meiltä aina muutaman ajatuksen, kun teemme päätöksiä tai toimimme muiden kanssa. Vaikka moni meistä voi sanoa toimivansa tasa-arvon mukaisesti, pitää aina välillä tarkistaa, että aidosti tekee niin. Kuinka kliseistä se onkaan, mutta muutoksen avaimet on meillä kaikilla. Miina Sillanpäätä lainaten: ”Vapaus itsessään ei ole mikään päämäärä eikä etu sellaisenaan, vaan taito ja tilaisuus hyödyntää vapaus oikealla tavalla.”