Muistatteko aikaa, josta ei kuitenkaan ole vielä, kun vajaat kaksi vuotta, jolloin puhuttiin yhteisesti sosiaali- ja terveysuudistuksen valmistelusta ja lähes kaikkien puolueiden yhteisenä tahtotilaa oli saada julkiselle toimijalle ”vahvemmat hartiat”, jotta tasa-arvo palveluiden saatavuudessa saadaan toteutettua. Nyt koko hommaa ollaan ensin tekemässä sitä kautta, että markkinoille turvataan osa veronmaksajien rahoista.

Sotea tärkeämpää tuntuu nyt olevan maakuntahallinnon rakentaminen, niin vahvasti se tulee esille kaikkialta. Toisaalta on meneillään vankka usko yhtiöittämiseen ja markkinaehtoisuuteen, niin työvoimahallinnossa kuin sosiaali- ja terveyspalveluissa, vaikka mitään näyttöä näiden tehokkuudesta ei ole olemassa. Ihmisten sanavarasto on myös muutoksessa, kun aiempien terveyskeskuksien sijaan pitää nyt puhua maakunnan liikelaitoksista ja yhtiöistä, jotka listautuvat tuottajiksi ja joihin kansalaiset listautuvat käyttäjiksi ja ovat valitsijoita maksusetelien, asiakasetelien ja henkilökohtaisten budjettien osalta palveluohjaajien ja tuetun päätöksenteon mahdollisuuksien kanssa.

Alussa oli siis sote, joka sittemmin muuttui monialaiseksi maakuntauudistukseksi ja sitten maakunnalliseksi itsehallinnoksi, joka kylläkin on yhä kyseenalainen. Tämän muutoksen aikana on suunnitelluille maakunnille lisätty ympäristöterveydenhuolto, maaseudun kehittäminen ja lomituspalvelut, pelastustoimi, liikenneverkon kehittäminen, työ- ja elinkeinopalvelut. Lisäksi joillakin on ollut haluja siirtää maakunnille myös toisen asteen koulutusta, kaavoitusta ja liikenneministerin esityksenä saariston yhteysalusliikenne ja alempiasteinen tieverkko. Samalla osa valtion aluehallinnosta on aikomus jakaa maakuntiin, jolloin samassa organisaatiossa olisivat hyvin lähellä olevat peruspalvelut ja jotkut valtion valvontatehtävät. Kummallista tässä on myös se, että sotessa valtion ohjaus tulisi olemaan jopa tiukempaa kuin valtion virastoissa ja muissa tehtävissä. Esimerkiksi väyläverkosta, annettaisiin maakunnalle päätösvaltaa.

Tiedossa on, että monissa tehtävissä maakunta yksistään on aivan liian pieni toimija ja erot suuria maakuntien välillä kun 1,6 miljoonan ja 76 000 asukkaan väestöpohjalla eivät voi toimia samoin. Toivoisin todella, että palataan siihen kohtaan, kun oli tolkku mukana, vielä ei ole liian myöhäistä, sillä yhtään lakiesitystä ei ole vielä eduskunnassa.