MUUTOKSET PUHUTTAESSA MAHDOLLISIA

Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle Suomen osallistumisen jatkamisesta ja vahvistamisesta turvallisuussektorin koulutusyhteistyössä Irakissa
Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro 9.3.2016 / kansanedustaja Sirpa Paatero

Arvoisa puhemies, Albert Einsteinin sanoja mukaillen: ”Maailma on vaarallinen paikka elää, ei pahojen ihmisten vuoksi, vaan niiden ihmisten takia, jotka eivät tee mitään asiaa auttaakseen”.

Tämän ajatuksen pohjalta on hyvä tarkastella myös tätä selontekoa Suomen osallistumisen jatkamisesta ja vahvistamisesta turvallisuussektorin koulutusyhteistyössä Irakissa.

On tärkeää, että Suomi sitoutuu kantamaan vastuuta kansainvälisen rauhan ja vakauden edistämisestä. Kokonaisvaltainen osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan on keskeinen osa Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.

Osallistuminen koulutusyhteistyöhön Irakissa on Suomen vastaus Ranskan avunpyyntöön Pariisin marraskuisten terrori-iskujen jälkeen. Osallistuminen koulutus- ja neuvonantotoimintaan on Suomelle sopiva ratkaisu, jolla voidaan vaikuttaa ongelmien alkulähteillä. Irakin operaatioon osallistumalla Suomi myös kantaa vastuuta YK:n jäsenenä terrorismin vastaisessa rintamassa.

Lissabonin sopimuksen avunantolauseke on sekä poliittisesti että periaatteellisesti merkittävä. EU-maiden solidaarisuutta punnitaan, nyt kun lausekkeeseen vedottiin ensimmäisen kerran. Sosialidemokraattien lähtökohta on, että myös jatkossa jokaisen maan tulee voida harkita avun muotoja omista lähtökohdistaan ja avun tulee perustua kahdenvälisiin sopimuksiin.

Ranskan avunpyynnön vaikutuksista olisi ollut tarve saada selvitys eduskuntaan jo viime syksynä. Eduskunnan on yhä tarpeen saada keskustella avunantolausekkeen aktivoimisesta, laajemmin kuin vain nyt yhden koulutusoperaation osalta.

Arvoisa puhemies, Samalla kun Suomi ja muut yhteenliittymän maat osallistuvat alueella sotilaalliseen kriisinhallintaan, on selvää, että kestävää ratkaisua ei saada aikaan pelkästään näillä toimilla. Isilin kukistaminen ei ole riittävä teko alueen vakauttamiseksi. Isil on iskenyt turvattomuuden ja taloudelliseen ahdingon luomaan toivottomuuteen. Toisaalta on syytä muistaa, että Irakissa demokratian ”vientihanke” epäonnistui ja johti maan jakautumiseen, väestöryhmän sivuun työntämiseen ja katkeroitumiseen.

Konflikteista kärsivälle alueelle on luotava edellytykset vakaan ja turvallisen yhteiskunnan rakentamiseen. Humanitäärisen avun ja kehitysyhteistyön kautta tehtävät panostukset ovat tärkeitä näiden askelten alkuun laittamiseksi. Sinisilmäisiä ei voida olla: Isilin heikentäminen vie pois yhden ongelman, mutta ei ratkaise koko solmua.

On tärkeää, että Suomi tarkkailee turvallisuustilanteen kehittymistä Irakissa. Lisäksi tarvitaan valppautta erilaisten turvallisuusuhkien mahdollisen kasvun arvioimiseen täällä Suomessa.

Arvoisa puhemies, Isilin kukistaminen ja alueen vakauttaminen on paikallisesta näkökulmasta ensiarvoisen tärkeää, mutta myös laajemmin merkityksellistä. Järjestön voimistuminen luo uhkia kaikkialle maailmaan. Lisäksi on huomioitava, että Isil on merkittävä syy muuttoliikekriisin takana, joka on ratkaistavissa vain konfliktien alkulähteillä. Monilla ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä liikkeelle. Tämän näemme nyt konkreettisesti Euroopassa.

Kriisin ratkaisun avaimet piilevätkin monialaisessa ja pitkäjänteisessä työssä. Tämä ei kuitenkaan näy kriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön budjetoinnissa.

Koko kehyskaudella sotilaallisen kriisinhallinnan määrärahat ovat laskusuuntaisia. Lisäksi hallitus on tehnyt yli 40 prosentin leikkaukset kehitysyhteistyöhön. Sosialidemokraatit pitävät näitä linjauksia lyhytjänteisinä ja kestämättöminä.

Vielä viime keväänä hallitus suunnitteli vähentävänsä sotilaallisen kriisinhallinnan henkilömäärää jopa 90 henkilöön vuodessa. Tänään käsittelyssä olevaan Irakin operaatioon suunnitellaan 100 sotilaan vahvuutta. Lisäksi suunnitelmissa on Unifil-operaation jatkaminen Libanonissa. Mikä mahtaa olla hallituksen yleislinjaus kriisinhallintaan?

Arvoisa puhemies, Nyt keskustelussa olevan Irakin koulutusyhteistyön jatkaminen tuo esille sen, että tarve kansainväliselle yhteistyölle ei ole viimeisen vuoden aikana lainkaan vähentynyt, päinvastoin. Olisi vastuutonta vähentää yhteistyötä nyt, kun sille on suuri tarve.

Eurooppaankin vaikuttavat pitkittyneet Lähi-Idän ja Afrikan konfliktit eivät ole hetkessä selvitettyjä. Kestävä ratkaisu edellyttää sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan sekä kehitysavun keinoin tehtävää työtä. Suomella ei ole varaa sulkea silmiään muulta maailmalta.