Hallitusohjelmassa sovittu kuntien tilannekuva julkaistiin 13.2. Se on rohkea puheenvuoro kuntakentän ja koko julkisen talouden ja julkisen hallinnon sekä palvelujen haasteista.

Kuntakentän muutoksista on kirjoitettu ja puhuttu viime vuosina aika paljon, mutta nyt asiat on koottu samaan raporttiin. Kuntakokovertailu antaa meille osviittaa siitä, millaisessa Suomessa me elämme ja millaiseen suuntaan kuntien tilanne on kehittymässä. Merkille pantavaa on, että ilmiö ei ole ohimenevä. Sen ratkaiseminen onkin meidän omissa käsissämme.

Raportti osoittaa, että elinvoimaan liittyviä haasteita on sekä pienissä kunnissa että isoissa kaupungeissa. Kuitenkin samanaikainen syntyvyyden lasku ja muuttoliike kaupunkeihin ja maakuntakeskuksiin haastaa kaikkein pienimpiä kuntia muita enemmän. Työvoiman suhteellinen määrä vähenee pienissä kaupungeissa rajusti. Meillä on kaikkiaan 150 kuntaa, joissa väestö väheni vuosina 2013–2018 jokaisena vuonna. Samalla ajanjaksolla vain 14 alle 10 000 asukkaan kuntaa kasvoi.
 
Syntyvyyden lasku tarkoittaa ikäluokkien pienenemistä yhä useammassa kunnassa. Tämä haastaa kouluverkkoa ja varhaiskasvatusta. Väestön väheneminen ja tulopohjan heikkeneminen eivät kuitenkaan tarkoita palvelutarpeen pienenemistä, vaan yhä ikääntyvä väestö tarvitsee entistä enemmän palveluja.
 
Sote-uudistuksesta on povattu kuntien pelastajaa. Kuitenkin viimeistään tämä raportti osoittaa, että sote on pakko tehdä ja se on tärkeä uudistus niin kuntien talouden kuin kansalaisten palvelujenkin näkökulmasta. Sote ei kuitenkaan pelasta kaikkia kuntia. Tällä hetkellä kunnallisveron tuotto vaihtelee 2000 eurosta 6500 euroon. Kaikki kunnat eivät pysty paikkaamaan talouttaan kuntaveroa nostamalla. Valtionosuusjärjestelmän hienosäätö ei näytä myöskään olevan ratkaisu tilanteeseen.
 
Minulla on vahva kuntatoimijan tausta ja pidän kuntien 100-vuotista itsehallinnollista historiaa erittäin arvokkaana. Kunnat ovat rakentaneet kansalaisille lähipalvelut ja vaikuttamisen paikat. Kunnat ovat toimineet erinomaisesti, ja suomalainen kuntien ja valtion välinen yhteistyö on ainutlaatuista.
 
Kuntien itsehallinnollinen asema on perustuslakiin kirjattu, samoin kansalaisten sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. Kansalaisten palvelut on turvattava yhdenvertaisesti kaikkialla Suomessa. Kuntien eriytyminen haastaa nämä kaksi asiaa. Jos nämä perustuslailliset oikeudet joudutaan asettamaan vaakaan vastakkaisille puolille, kansalaisten perusoikeudet menevät edelle.
 
Tämä haastaakin meitä etsimään yhdessä kuntien kanssa yhä uusia keinoja ja ratkaisuja Suomen tilanteeseen. Hallitus ei ole lähtemässä kuntien pakkoliitosten tielle. Kuntien perustuslailliset reunaehdot -selvitys puolestaan osoitti, että kuntien eriytyville tehtäville ei olisi perustuslaillista estettä. Kunnilla voisi siis olla esimerkiksi kuntakokoluokittain erilaisia tehtäviä. 

Nyt käsillä olevat muutoshaasteet ovat niin suuria, ettemme välttämättä selviä niistä perinteisillä keinoilla. Haastankin teidät kaikki mukaan kehittämään suomalaista ainutlaatuista kuntakenttää ja kuntien ja valtion välistä suhdetta yhtä paremmaksi avoimin mielin ja uusin silmin.