Julkinen talous on kokonaisuus, josta kuntatalous on lähes puolet. Näin ollen puhuttaessa kestävyysvajeesta on kuntien talous merkittävässä roolissa. Edellisviikolla valtion tasolla tehty paketti rakenneuudistuksista sisälsi myös kuntiin liittyviä esityksiä, joiden konkretisointi tapahtuu lomittain jo meneillään olevien uudistusten kanssa. Nyt vaaditaan kuntapäättäjiltä vastuun kantoa, näkemystä useampien vaalikausien päähän sekä rohkeita päätöksiä. Toisaalta nyt kuntapäättäjillä on myös paljon luottamusta ja valtaa olla aktiivisia uudistusten tekemisessä. Toteuttaakseen nämä on pystyttävä rakentavaan keskusteluun ja yhteistyöhön eri puolueiden ja naapurikuntien kanssa.

Kunnat velkaantuvat, ja jo niin, että useammassa kunnassa myös palveluja rahoitetaan lainarahalla ja monet kunnat ajautuvat kriisikunniksi. Tämä tie on kestämätön ja jo nykyisessä kuntalaissa on valtioneuvostolla mahdollisuus puuttua tilanteeseen. Tämä vahvistettiin myös juuri tehdyssä kuntajakolaissa. Nyt ollaan lisäämässä valtion kontrollia budjetteihin peruspalveluohjelman kautta ja lisäksi on tulossa valtionosuusuudistus. Kuntapäättäjät ovat tiukassa tilanteessa vastatessaan palveluiden tuottamisen rahoituksesta kulujen lisääntyessä, kun samalla monessa paikassa verotulot ovat vähentymässä työttömyyden ja kuntalaisten ikääntymisen vuoksi. Samalla olisi vielä huolehdittava uusien työpaikkojen edellytyksistä ja verotulojen lisäämisestä. Tulopuolen lisäämiseksi on mietittävä tuloverotuksen kiristyksen lisäksi myös kiinteistöverojen korottamista ja maksujen lisäämistä. Nämä ratkaisut eivät ole helppoja eikä mukavia, mutta joskus välttämättömiä.

Jotta tulevaisuudessakin olisi kuntia, joilla on tosiasiallisesti jotakin päätösvaltaa ja omarahoitusta on myös rakenteita pystyttävä muuttamaan. Kuntien päätettävinä ovat linjaukset kuntarakenteeseen, jossa selvitysvelvollisuus on määritelty useammalla eri kriteerillä. On annettava lausunto sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistukseen, johon kunnilta edellytetään luovia ratkaisuja siitä, miten palvelut voidaan parhaiten tuottaa kunnissa ja toisaalta sote-alueilla. Samalla olisi hyvä pystyä miettimään, mitkä tehtävät ja velvoitteet voitaisiin purkaa, jotta kuntien miljardisäästöt saadaan aikaiseksi. Toisaalta, jotta kunnilla olisi mahdollisuus miettiä uudenlaisia palveluiden tuotantomuotoja, tarvittaisi normien purkua.

Kaikki tämä olisi pystyttävä hoitamaan seuraavan vuoden tai kahden aikana, jotta päätökset alkaisivat myös näkyä käytännössä mahdollisimman nopeasti. Ei kadehdittava tehtävä, mutta annettua vastuuta kannetaan silloin kun siihen tehtävään on valittu. On varmasti ollut toisenlaista olla kuntapäättäjänä vaikkapa 1980-luvulla, jolloin on jatkuvasti voitu lisätä palveluita ja työntekijöitä. Nykyiset kuntapäättäjät joutuvat useimmissa kunnissa tiukempiin tilanteisiin kuin edeltäjänsä ja siihen vaaditaan runsaasti koulutusta, tietoa, poliittisia linjauksia ja yhteistyökykyä.