Kuntajohtajapäivät Jyväskylässä 9.8 2019

Yleinen

Ministeri Paateron puhe kuntajohtajapäivillä 9.8.2019

Arvoisat kuntajohtajat,

Kunnallinen itsehallinto on vuosien saatossa muotoutunut menestystarinaksi, jossa kunta on pohjoismaisen hyvinvointimallin keskeisin toimija ja vastuunkantaja. Tänä päivänä suomalainen kunta on ainutlaatuinen. Kuntien tehtäväkenttä ja vastuu palvelujen järjestämisestä ovat erittäin laajat. Kaikilla kunnilla noin 700 asukkaan Luhangasta yli 600 000 asukkaan Helsinkiin on samat tehtävät, vastuut ja oikeudet.

Kunnalliseen itsehallintoon kohdistuu kovia paineita yhä monimutkaisemmassa toimintaympäristössä. Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät yksittäisiä kuntia suurempien toimijoiden hoidettavaksi. Uuden sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän rakentamista on jo tehdyn työn pohjalta jatkettava huolella, avoimesti ja osapuolia kuullen. On tärkeää, että kunnissa jatkuu julkisten palveluiden kehittäminen eikä paikallisia hätäisiä ratkaisuja tehdä. Yksittäisen kuntalaisen peruspalvelut pitää pystyä turvaamaan lähellä ja kokonaisratkaisussa täytyy kunnioittaa alueellisia eroja. 

Mitä kunnille soten jälkeen jää, on sekin erittäin tärkeä ja ajankohtainen kysymys. Mikä on tulevaisuuden kunta ja mitä haluamme sen tulevaisuudessa tekevän? Mikä on kunnan rooli palvelujen rahoittajana, verottajana ja elinvoiman kehittäjänä? Näkevätkö asukkaat kunnan paikkana osallistua ja vaikuttaa? Mitä tapahtuu kunnan itsehallinnon rajoille tulevaisuudessa, entä kuntaidentiteetille? 

Kuntien perustehtävän uudelleen määrittely on tarpeen. Kunta muuntuu palvelujen järjestäjästä alueen kokonaisvaltaisen elinvoiman vahvistajaksi ja hyvinvoinnin mahdollistajaksi. Samalla muuttuvat myös kuntalaisten roolit ja velvollisuudet. Tässä muutoksessa tulee varmistaa, että kunta on jatkossakin paikka, jossa kuntalaiset yhdessä hoitavat yhteisiä asioitaan ja tekevät valintoja paikallisen hyvinvoinnin ja elinvoiman edistämiseksi. Kunnan tulevaisuutta määrittävät paitsi kansainvälisen ja kotimaisen yhteiskunnan suuret muutokset niin ennen kaikkea se, mitä kussakin kunnassa yhdessä päätetään tehdä.

Kunnan palveluita ei rakenneta kuntaa vaan sen asukkaita varten. Asukaslähtöisyys ja vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen ovat keinoja parantaa asukkaiden luottamusta poliittiseen ja hallinnolliseen toimintaan sekä saada laajempaa tietopohjaa palvelujen kehittämiseen. Käyttäjälähtöisyys liittyykin läheisesti palvelujen uudistamiseen. Käyttäjälähtöinen toimintatapa saa kuntalaisia ottamaan vastuuta omasta ja lähiyhteisön hyvinvoinnista.

Kuntatalouden näkymät ovat lähivuosina huolestuttavat. Kuntien vuoden 2018 tilinpäätökset osoittavat kuntien taloustilanteen kiristyneen selvästi. Kuntatalouden menojen kasvu uhkaa jatkua tulojen kasvua nopeampana myös tulevina vuosina. Kuntien toimintamenot kasvavat tasaisesti väestön määrän ja ikärakenteen muutoksen lisätessä palvelutarvetta. Tulopohjankaan kehitys ei näytä talouskasvun perusteella valoisalta. Talouskasvu jää tulevina vuosina viime vuosia maltillisemmaksi, joten kuntien veropohjien kasvu arvioidaan vaimeaksi. Näin ollen paine veroprosenttien korotuksiin lähivuosina on tuntuva. On selvää, että kuntatalouteen on viime vuosina syntynyt merkittävä tulojen ja menojen epäsuhta.

Vaikka kehityksestä on ollut selviä viitteitä jo aiemmin, on silti hätkähdyttävää, että vuoden 2018 tilinpäätöstietojen perusteella vuosikate oli negatiivinen 13 kuntakonsernilla, tilinkauden tulos negatiivinen 190 konsernilla ja yhteensä 20 kuntakonsernin talous on tilanteessa, jossa se lähtökohtaisesti täyttää kuntarakennelaissa tarkoitetun harkinnanvaraisen yhdistymisavustuksen ehdot. Viimeksi mainittu tarkoittaa, että kuntakonsernin talouden ”liikennevalot” ovat jo vähintään oranssilla ja tilanteen ratkaisukeinoja on vakavasti ryhdyttävä etsimään.

Kuntakonsernien velkamäärä kasvoi vuoden 2018 aikana noin 1,34 miljardilla eurolla ja velkaa on nyt yhteensä noin 36 miljardia euroa. Velkamäärässä ovat mukana valtavat suurten kaupunkien infrainvestoinnit, kuten muun muassa Länsimetro ja raitiotiet. Siinä ovat mukana myös sairaanhoitopiirien rakennushankkeet. Näihin investointeihin liittyy suuria odotuksia ja haasteita niin tuottavuuden kuin tehokkuudenkin osalta. Iso kysymys on, miten vaikutusarvioinneissa ja ennakoinnissa on onnistuttu ja miten pitkän takaisinmaksuajan omaavilla investoinneilla onnistutaan vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Omanlaisensa haasteen muodostavat myös ne investoinnit, joiden osalta hereillä oleva ja vastuullinen kuntapäättäjä joutuu kysymään, onko investoinnille tulevina vuosina käyttöä ja onko sille maksajia, kun väki muuttaa pois, ikääntyy tai jää työttömäksi. Tämä on kuntakentän eriytymistä ja erilaistumista konkreettisimmillaan.

Yksi merkittävä kuntatalouteen vaikuttava rajapyykki tulee vastaan ensi vuonna. Jos kunnalla oli vuoden 2015 tilinpäätöksessä alijäämää, arvioidaan vuonna 2015 voimaan tulleen kuntalain mukaista alijäämän kattamisvelvollisuutta ensimmäisen kerran ensi vuoden lopussa. Sama velvoittava aikataulu koskee myös niitä alijäämiä, jotka ovat kertyneet alkuperäisen alijäämän päälle. Vaikka vuoden 2015 kuntalaissa on vahvasti omaksuttu konserninäkökulma, tässä yhteydessä kertynyttä alijäämää tarkastellaan nimenomaan kunnan, ei kuntakonsernin taseen perusteella.

Hallitusohjelma antaa varsin vakaat lähtökohdat kuntataloudelle. Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut siihen, että kuntien tehtävät rahoitetaan kestävästi kuntien omilla verotuloilla sekä oikeudenmukaisella ja riittävällä valtion tuella. Hallitusohjelman mukaan väliaikaiset valtionosuusleikkaukset kunnille päättyvät vuonna 2020. Hallitus on sitoutunut myös siihen, että kuntien tehtäviä ja velvoitteita vähentävät, lisäävät tai laajentavat toimenpiteet kompensoidaan kunnille täysimääräisesti.

Syksy on sekä kunnissa että valtiolla kiivasta talousarvioiden valmisteluaikaa. Useassa kunnassa vuoden 2020 talousarviovalmistelua leimaa alijäämän kattamisvelvollisuuteen liittyvien toimenpiteiden pohdinta. Lisäksi paljon pohdintaa aiheuttaa perinteisesti verotulojen arviointi sekä valtionosuudet, mikä ei tule olemaan sekään ihan yksinkertaista.

Valtion ensi vuoden budjettiesitystä valmistellaan kevään teknisen julkisen talouden suunnitelman pohjalta, jonka mukaan kuntien valtionosuudet kasvavat ensi vuonna noin miljardilla eurolla. On kuitenkin huomioitava, että valtionosuuden kasvu ei vahvista kuntataloutta vastaavalla euromäärällä. Merkittävä osa valtionosuuden kasvusta perustuu joko kuntien muiden tulojen vähentymiseen tai kustannusten kasvuun. Tämä on syytä huomioida myös kuntien talousarvioiden valmistelussa. 

Hallitus on sitoutunut ohjelmassaan myös kuntien valtionosuusjärjestelmän kehittämiseen. Järjestelmän uudistustarpeet määräytyvät osittain sote-uudistuksen ratkaisujen perusteella. Valtiovarainministeriössä valmistellaan kuitenkin jo parhaillaan muutosta, jossa kunnille maksettavat veromenetysten kompensaatiot erotettaisiin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta. Muutoksen tarkoituksena olisi lisätä kuntien valtionosuusjärjestelmän läpinäkyvyyttä. Kuntien rahoituksen kokonaistasoon se ei vaikuttaisi.

Hyvät kuntapäättäjät,

Kuntien eriytyminen toisistaan on tosiasia, jota ei voida sivuuttaa. Kunnat eriytyvät ja erilaistuvat voimakkaasti toisistaan väestökehityksen, palveluiden järjestämisen, elinvoimaisuuden ja talouden kantokyvyn suhteen. Väestönkasvu ja nuoret ikäluokat keskittyvät yhä vahvemmin maakuntakeskuksiin ja suuriin, yli 100 000 asukkaan kaupunkeihin.  

Yli viidenneksessä kuntia syntyi vuonna 2017 alle 20 lasta. Alentunut syntyvyys vaikuttaakin jo lähivuosina monien kuntien varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen. Samalla ikäihmisten määrän kasvu kasvattaa sote-palvelujen tarvetta ja menoja kaikkialla maassa, mutta myös tässä menopaineessa on eroja kuntien välillä. 

Kuntatalouden osalta kunnallisveroprosentin yksikkötuotossa on kuntien välillä suuria eroja. Suurimman ja pienimmän kunnallisveroprosentin ero on puolestaan nykyisin jo 6 prosenttiyksikköä. Nykyisen kehityksen jatkuessa on oletettavaa, että erot kuntien välillä tulevat kasvamaan. Samalla on kuitenkin selvää, että erikokoisten ja eri tilanteessa olevien kuntien ongelmia ei kyetä ratkaisemaan samoilla keinoilla.

Kuntien nykytilan ja kehitysnäkymien tarkentamiseksi tarvitaan nykyistä parempi tilannekuva. Hallitusohjelman mukaisesti kuntien tilanteesta laaditaankin kokonaisvaltainen, tuoreimpiin tietoihin pohjautuva arviointi vielä kuluvan syksyn aikana. Tulemme haastamaan myös kunnat mukaan tämän tilannekuvan valmisteluun. Kyse ei ole pelkästään kuntien talouden analysoinnista, vaan tavoitteena on tarkastella kuntien tehtäviä, toimintaa ja toiminnan edellytyksiä kokonaisuutena. 

Merkittävä painoarvo tilannekuvan laadinnassa on Tilastokeskuksen uudella kuntakohtaisella väestöennusteella. Kun huomioidaan viime vuosina selvästi alentuneet syntyvyysluvut, on oletettavaa, että uusi ennuste tulee monissa kunnissa eroamaan merkittävästi edellisestä, vuonna 2015 tehdystä ennusteesta. Samalla se tulee muuttamaan omalta osaltaan kuntien tulevaisuuden näkymiä. 

Hallitus huomioi alueelliset erot myös valmisteilla olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa koska palvelujärjestelmän haasteet ovat erilaisia eri puolilla maatamme. Väestöä menettävien alueiden ja kasvavan pääkaupunkiseudun haasteet ovat erilaiset. Hallitusohjelman mukaan sote-uudistuksen valmistelussa ja palvelujen järjestämisessä otetaankin mahdollisuuksien mukaan huomioon alueelliset erityispiirteet. Kuntien mahdollisuuksista toimia palveluiden tuottajina toteutetaan erillinen selvitys kuluvan syksyn aikana. Hallitus selvittää vuoden loppuun mennessä myös Uudenmaan, pääkaupunkiseudun tai Helsingin alueen erillisratkaisun yhteistyössä alueen kaupunkien ja kuntien kanssa. Selvitystyö käynnistyy ensi viikolla Uudenmaan kuntien johdolle ja alueen keskeisille sote-toimijoille järjestettävällä keskustelutilaisuudella.

Uutta kuntalakia on sovellettu kokonaisuudessaan vuonna 2017 alkaneen valtuustokauden alusta. Kuntalain kokonaisuudistuksen keskeinen tavoite oli vahvistaa kunnan toiminnan kokonaisohjausta. Uusi kunnan toiminta -käsite sisältää juridisen kuntakonsernin lisäksi kuntien yhteistyöhön tai kunnan omistukseen, sopimuksiin tai rahoittamiseen perustuvan kunnan toiminnan. Kuntalakiin lisättiin säännökset järjestämisvastuusta ja tuottamisvastuusta. Lisäksi kunnan toiminnan johtamista, ohjausta sekä valvontaa koskevia säännöksiä terävöitettiin. Erittäin merkittävä kunnan taloutta koskeva muutos oli [jo edellä mainittu] kunnan taseeseen kertynyttä alijäämää ja sen kattamista koskevat sitovat säännökset. 

Uutta kuntalakia on jo muutettu muutamaan otteeseen. Lakiin on lisätty muun muassa uusi luku poikkeuksellisissa hallinnollisissa vaikeuksissa olevaa kuntaa koskevasta selvitysmenettelystä sekä muutettu erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan arviointimenettelyn käynnistämisen edellytyksiä koskevaa pykälää.  

Saatujen kokemusten perusteella kuntalain kehittämistarpeita on syytä arvioida ainakin kunnan toiminnan johtamista, kunnan hallintoa ja taloutta sekä kuntien yhteistoimintaa koskevan sääntelyn osalta. Lainsäädäntöä tulee tarkastella kunnan olosuhteista johtuvien joustomahdollisuuksien ja kunnan riskien valvonnan ja hallinnan tehostamisen näkökulmasta. Muun muassa järjestämistehtävään liittyvää tuottamisen valvontaa koskevaa sääntelyä tulee tarkentaa. 

Kuntien eriytymiskehitys ja talouden heikentyminen johtavat siihen, että kunnan ja kuntayhtymän arviointimenettelyä koskevaa sääntelyä tulee kehittää. Lisäksi erilaisia joustavoittavia hallintomalleja sekä yhteistoiminnan malleja tulee tarkastella, vaikka nykyinen kuntalaki onkin mahdollistava. Valtiovarainministeriö on lähiviikkoina asettamassa työryhmän, jossa näitä muutostarpeita arvioidaan ja tehdään tarvittavat ehdotukset muutosten toteuttamisesta.

Hyvät kuntajohtajat, 

Suomi tarvitsee lisää työtä ja työpaikkoja. Parasta työllisyyspolitiikkaa on jatkuva osaamisen vahvistaminen, koulutus ja henkilökohtainen apu. Kunnilla on tästä työstä hyvää kokemusta, jota on hyödynnettävä täysimääräisesti. Hyvin toimineita kuntavetoisia työllistämismalleja on kehitettävä siellä, missä niihin on mahdollisuus ja halua.  Kuntatalouden tasapainottaminen edellyttää kuntien tehtävien ja velvoitteiden karsimisen jatkamista sekä kuntien omia toimia. 

Kaiken kaikkiaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kestävyyttä koskeva työ tulee olemaan keskiössä myös tällä vaalikaudella. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että uudistuksia palveluiden tehostamiseksi, työllisyyden lisäämiseksi ja kasvun vauhdittamiseksi on jatkettava. Kuntien on voitava keskittyä niihin peruspalveluihin ja tehtäviin, jotka ovat alueen ihmisille parhaaksi. Julkisesti järjestetyt ja tuotetut palvelut ovat hyvinvoinnin vahva selkäranka, jota yksityinen ja järjestösektori osaamisellaan täydentävät. 

Palvelujen järjestämiseen liittyy myös haasteita. Taloudellisten resurssien lisäksi huomiota on kiinnitettävä henkilöstön riittävyyteen. Seuraavien kymmenen vuoden aikana kunta-alalta jää eläkkeelle vajaat 170 000 henkilöä, mikä on miltei kolmasosa kaikista kuntatyöntekijöistä. Samanaikaisesti palvelutarpeet erityisesti vanhusten hoivassa kasvavat. Osaavaa työvoimaa tarvitaan sekä lisääntyviin tehtäviin että pois lähtevien tilalle. 

Henkilöstötarpeet ja -tilanteet vaihtelevat sekä alueittain että ammattiryhmittäin. Ennakoiva henkilöstösuunnittelu, vahva panostus johtamiseen ja esimiestyöhön sekä laajemmin työhyvinvoinnista huolehtiminen ovat avainasioita huolehdittaessa kuntien houkuttelevuudesta työnantajana myös jatkossa.

Hallitus valmistelee kunnallisen ja yksityisen sektorin eläkejärjestelmien yhdistämisen Eläkejärjestelmien erillisyys –työryhmän ehdotusten pohjalta. Eläkejärjestelmien yhdistämisen jälkeen eläkejärjestelmään kohdistuvat riskit kannettaisiin yhdessä nykyisten yksityisen sektorin ja kunnallisen eläkejärjestelmän rahoittajien kesken. Yhdistäminen on ehdotettu tehtäväksi maksuvaikutuksiltaan neutraalisti, mikä tarkoittaa, ettei yksityisen sektorin ja kuntasektorin arvioitu pitkän aikavälin kokonaismaksurasitus muuttuisi. Lisäksi tarkoituksena on, että yhdistymisen jälkeen kaikilla työnantajilla olisi samanlaiset mahdollisuudet järjestää työeläketurva työeläkevakuutusyhtiössä, eläkekassassa tai- eläkesäätiössä. Työtä ja lisäselvitettävää eläkejärjestelmien yhdistämisessä riittää vielä paljon ja uudistuksen arvioidaan astuvan voimaan aikaisintaan 2027.

Hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi edistää uuden teknologian hyödyntämistä tehokkaasti joustavan elämisen, työskentelyn ja yrittämisen mahdollistamiseksi paikasta riippumatta. Valtion työtehtäviä tulee organisoida monipaikkaisuutta ja älyteknologian mahdollistamaa paikkariippumattomuutta hyödyntäen ilman, että palvelujen saavutettavuus heikkenee. Paikkariippumattoman ja monipaikkaisen työn edellytysten parantamiseen on varattava riittävät resurssit muun muassa erilaisten kokeilujen toteuttamiseen. Myös alueellistamislainsäädäntö uudistetaan tällä hallituskaudella.

Kuntien tulee myös uudistaa toimintatapojaan ja sujuvoittaa palveluprosessejaan. Digitalisaatio tarjoaa uusia mahdollisuuksia parantaa palvelujen saatavuutta ja asiakaslähtöisyyttä sekä samanaikaisesti tehostaa toimintoja entistä kustannusvaikuttavimmiksi. Näihin mahdollisuuksiin kannattaa tarttua rohkeasti ja ennakkoluulottomasti, toki myös harkitusti. Uusi valtionavustus kuntien digitalisaation kannustinjärjestelmästä mahdollistaa paremmin toimivien palvelujen kehittämisen. Avustuksen hakumahdollisuus avattiin viime viikolla. Avustusta voi hakea suoraan muun muassa kunnan tiedolla johtamisen parantamiseen. Lisäksi voi tehdä ehdotuksia laajemmista kuntien yhteishankkeista, joita kehitetään eteenpäin yhdessä valtion ja kuntien kesken. Olennaista on löytää vaikuttavia toiminnan muutoksia, jakaa kokemuksia ja hyödyntää toisten kuntien jo kehittämiä käytäntöjä.

Hyvät muutoksen tekijät,

Edessä on, jälleen kerran, suuria muutoksia kuntien toimintaympäristössä ja tehtävissä. Ne kunnat, jotka pystyvät löytämään muutoksen tarjoamat mahdollisuudet ja käyttämään ne hyödykseen, ovat tulevaisuuden menestyjiä. Tulevaisuuden kunnan tehtävissä painottuvat elinvoimatehtävät koulutuksesta, kehittämisestä ja kaavoituksesta aina osallisuuden ja paikallisen demokratian vahvistamiseen. Tulevaisuuden kunta toimii nykyistä laajemmin erilaisissa yhteistyöverkostoissa. Tulevaisuuden kunta on sitkeä ja sinnikäs, ketterä ja tarmokas ja katsoo ennakkoluulottomasti edessä oleviin mahdollisuuksiin.

Hallituksen tavoitteena on huolehtia elämisen ja yrittämisen edellytyksistä koko Suomessa alueiden ja kaupunkien tarpeet huomioiden, on sitten kyseessä metropolialue, yli 100 000 asukkaan suuret kaupungit, yliopistokaupungit, keskisuuret maakuntakeskuksien kaupunkiseudut, seutukaupungit tai harvaan asutut alueet.  Tavoitteessa onnistuminen edellyttää monimuotoista kunta- ja kaupunkipolitiikkaa, jota hallitus aikoo tehdä yhdessä kuntien ja kaupunkien kanssa. 

Tosiasiat tunnustava kunta- ja aluepolitiikka tunnistaa myös kaupunkien roolin Suomen kasvun keskittyminä. Kaupungistumistrendiä ei käännetä vastakkainasettelulla, vaan meidän tulee hyödyntää sen tuomat mahdollisuudet sekä kaupungeissa että maaseudulla. Kaupunkipolitiikka huomioi eri kokoiset kaupungit, niiden erilaiset kehitysedellytykset ja tarvittavat toimenpiteet. Suurten kaupunkien erityisiä kysymyksiä ovat asumiseen, joukkoliikenteeseen, maahanmuuttoon sekä segregaation ja syrjäytymisen ehkäisyyn liittyvät kysymykset, joihin vastaamme muun muassa MAL-sopimuksilla, sosiaalisesti kestävällä asuntopolitiikalla ja lähiöohjelman toimenpiteillä. Yliopistokaupunkeihin satsattavin TKI-panostuksin luomme paremmat edellytykset globaalisti kilpailukykyisille ekosysteemeille. Aloitamme seutukaupunkiohjelman toimeenpanon ja tuemme seutukaupunkien yhteisten kehittämisstrategioiden laadintaa ja verkostomaista toimintaa.

Paljon puhuttu kumppanuus ja sopimuksellisuus valtion ja kuntien välillä on voimistumassa. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat jo mainitut MAL-sopimukset, kasvusopimukset ja muut yhteistyömuodot, jotka ovat enemmän kumppanuutta kuin perinteistä valtion kuntiin kohdistamaa ohjausta. 

Sopimuksellisuus tarkoittaa pitkäjänteistä molemmin puoleista sitoutumista, vaikuttavimpien keinojen etsimistä ja myös jatkuvaa yhteiskehittämistä. Kunta- ja kaupunkipolitiikka ovat mitä suuremmissa määrin eri hallinnonalojen välistä yhteistyöpolitiikkaa. Toivottavasti pääsemme hyvään yhteistyöhön myös ministeriöiden välillä kuntien paremman tulevaisuuden luomiseksi ja elinvoimaisuuden turvaamiseksi.

Erilaisten ja erikokoisten kuntien ja kaupunkien huomioon ottaminen varmistaa monimuotoisemman ja laajemman kasvun ja elinvoimaisuuden säilymisen Suomessa. Kunnissa on tehty mittaamattoman arvokasta työtä hyvinvointiyhteiskunnan eteen. Kunnat ovat toteuttaneet suuren osan niistä uudistuksista ja toimenpiteistä, jotka muodostavat hyvinvointivaltiomme perustan. Tätä työtä hallitus haluaa jatkaa yhdessä kuntien kanssa.