Kolumni julkaistu Kymen Sanomissa ja Kouvolan Sanomissa 19.3.2015

”Jo päiväkodissa voi nähdä suurella varmuudella ne, joilla tulee olemaan ongelmia nuorena ja aikuisuuteen asti”, näin muistan erään erityislastentarhanopettajan sanoneen yhteisessä palaverissa jo kauan sitten. Tämä on valitettavan totta usein edelleen. Kansainvälisissä tutkimuksissa on myös todettu, että ihmisen elämää määrittävät eniten ensimmäiset viisi vuotta, jonka vuosi juuri niihin olisi keskitettävä kaikki mahdollinen apu ja tuki. Myös UNICEF:n pääjohtaja Anthony Lake painotti, että tärkeintä on vaikuttaa lapsen elämän ensimmäisten viiden vuoden hyvinvointiin, kun tapasimme viime syksynä New Yorkissa. Toinen kansainvälinen selvitys kertoo, että talouskasvu ei tarkoita hyvää kaikille, vaan lasten hyvinvointi on parhaimmalla tolalla maissa, joissa tuloerot ovat mahdollisimman pienet.

Näihin kaikkiin tietoihin perustuen toimenpiteitä tulee osoittaa varhaislapsuuteen, kuten meillä on neuvolan ja päivähoidon osalta on tehty. Valitettavasti perheiden tuki vanhan kodinhoitajamallin romututtua on ollut riittämätöntä, kun samaan aikaan perheiden ja sukujen yhteisöllinen tuki on heikentynyt. Uusi sosiaalihuoltolaki parantaa tilannetta. Kotipalvelua, kuten myös perhetyötä, tukihenkilöitä ja -perheitä sekä vertaisryhmätoimintaa on jatkossa saatavilla ilman lastensuojelun asiakkuutta. Näin madalletaan tuen hakemisen kynnystä ja turvataan perheille oikea-aikainen tuki. Tuloerojen tasausta on tehty korottamalla perusturvaa ja verotuksen perusvähennystä, tuomalla lapsivähennys takaisin sekä lisäämällä suurempituloisille uusi veroluokka. Verotuksen progressiolla voidaan yhä tasata tuloeroja, mutta myös palkkauksen ja sosiaaliturvan korotuksilla on suuri merkitys tuloerojen tasaamisessa. Arjen ja elämisen kustannusten nousu on samalla pidettävä kohtuullisena.