Viikkojen tunnelmat ovat vaihdelleet totaalisesta politiikasta luopumisesta uuteen alkuun. Työterveyslääkärin tulkinta sairausloman tarpeellisuudesta oli pitkään työtä tehneen ammattilaisen rehellinen tulkinta asiasta, mutta itselle ei ollut helppoa myöntää, että en ollut työkuntoinen. Monet läheiset, perhe ja kaverit olivat kyllä jo hetken aikaa tilannetta seuranneet eivätkä olleet moniin viikkoihin nähneet ns. tavallista itseäni. Siinä kohdin jouduin myöntämään tämän myös itse. Asioiden kasautuminen alkoi jo alkusyksystä kun ratkaisimme Veikkauksen tilannetta, josta myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto kirjoitti, että tarvitaan arpajaislain sekä poliisihallituksen uudet linjaukset. Keskustelimme yhtiön johdon, THL:n, STM:n ja poliisien kanssa, minkä perusteella mainontaan tehtiin tiukemmat ohjeistukset talon sisällä, pelikoneiden määrää päätettiin vähentää ja tunnistautumista nopeuttaa samalla kun peliongelmaisten tilastointi päätettiin yhtenäistää. Tästä huolimatta olisi pitänyt muutamassa kuukaudessa saada muutettua asioita, jotka ovat vuosikymmenten takaa.

Julkisuuteen sosiaalisesta mediasta uutisiin tuli kommentteja, että en tee töitäni, kun en ollut koko ajan median tavoitettavissa ollessani yhtenä viikonloppuna torstaista sunnuntaihin matkalla aviomiehen kanssa. Hieman saamaa kaavaa meni Postin tilanne: yhtiö on ollut vaikeuksissa tulevaisuuden osalta jo vuosia ja linjauksia olisi pitänyt saada tehtyä nopeasti. Kaikkea ei pysty muutamassa kuukaudessa muuttamaan ja siksi perustettiin erillinen työryhmä. Työmarkkinatilanne kärjistyi lakoiksi ja kaikkien vaiheiden jälkeen valtakunnansovittelijan ja selvitysryhmän avulla tilanne saatiin ratkaistua sekä työehtosopimuksen että pakettilajittelijoiden osalta. Lopputulos tai tulevaisuus ei tuntunut kiinnostavan niin paljoa vaan enemmänkin se kuka oli sanonut mitä, missä palaverissa ja minä päivänä. Tuntuma oli, että en pystynyt kävelemään eduskunnassa metriäkään ilman näitä kysymyksiä. Jos tavoitteena oli ajaa joku poliitikko nurkkaan, onnistuminen oli täydellinen. Vaikea uskoa, että kollegoilla, jotka tuntevat tämän työn, oli tämä tarkoituksena. Kun olin perjantaina jäänyt sairauslomalle ja silloinen pääministeri soitti kertoen, että hallituksen sisältä on esitetty epäluottamusta, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pyytää eroa. Toinen syy taustalla oli se, että halusin vain kaiken sen säädön loppuvan ja mietin, että jos tämä on keino siihen niin sitten teen niin. Olin huolissani myös siitä, etten ollut ehtinyt kaikelta tältä hoitaa tehtäviäni kuntien, valtionhallinnon, julkisen ICT:n tai muiden yhtiöiden osalta.

Tämän jälkeen makasin kotona ja mietin mitä ihmettä oikein tapahtui ja miten tästä eteenpäin, vastaamatta viesteihin tai puheluihin. Uutisia en ollut katsonut enkä lukenut enää viikkoihin. Onneksi ympärillä olivat perhe ja läheiset. Voimaannuttavaa oli myös satojen ihmisten eri kanavia pitkin tulleet viestit, joissa he osoittivat tukea jaksamaan. Reilun viikon jälkeen aloitin joihinkin viesteihin ja puheluihin vastaamisen ja yhdeksän päivän jälkeen päätin, että menen paikalle puoluevaltuuston kokoukseen, mutta en sitä johtamaan. Puoluevaltuustossa valittiin pääministeriehdokkaaksi Sanna ja tämän jälkeen puoluehallitus, eduskuntaryhmä sekä puoluevaltuusto tukivat pääministerin esitystä kuntaministerinä jatkamisesta. Olin otettu ja kiitollinen sekä uuden tilanteen edessä. Keskustelussa työterveyden kanssa lopputulos oli, että sairausloma virallisesti loppui tiistaihin perjantain sijaan, mutta teen vain välttämättömimmän. Näin pystyin osallistumaan uuden valtioneuvoston asettamiseen. Kävin eduskunnassa äänestämässä ja osallistuin valtioneuvoston istuntoon sekä sote- ja Kuthanek-kokouksiin. Kävimme läpi mitä pitää saada vietyä eteenpäin päätettäväksi vielä ennen joulua.

Olen erittäin iloinen, että kaikki avustajani, jotka ovat olleet suurena tukena, halusivat jatkaa. Kiitokset Valtteri, Lauri, Minna ja Tino, kuka jatkaa omistajaohjauksessa Tytin kabinetissa, sekä Paavali, kenen siirtymisessä toisiin tehtäviin on karenssi meneillään, mutta kenen kanssa kävimme monet keskustelut. Ainoa muutos kabinetissa on tällä hetkellä se, että valtiosihteerin titteli siirrettiin omistajaohjauksen puolelle, mikä varmasti on tarpeen.

Yhä edelleen mennään samalla ohjelmalla eli ei mitään ylimääräistä. Jos jotakin tästä kaikesta voi oppia niin  se on toivottavasti omien rajojen tunnistaminen ja pitäminen, perheen ja läheisten merkityksen korostuminen, sekä sen miettiminen, mikä oikeasti on tärkeää.