Jännittivät kaksi viikkoa, jotka pitivät sisällään paljon neuvotteluja ja vielä enemmän spekulaatioita. Teimme töitä työryhmien työn loppuun saamiseksi ja eri työryhmien linjausten yhteensovittamiseksi. Lopputuloksena kuitenkin kaikki viisi hallitusneuvotteluissa mukana olleet puolueet päättivät lähteä hallitukseen ilman äänestyksiä ja lopuksi tehtiin ministerivalinnat. Demareilla prosessiin kuuluu valitun neuvottelukunnan esitys puoluehallitukselle, joka tekee varsinaisen esityksen puoluevaltuustolle, jolle eduskuntaryhmä antaa lausunnon sekä ohjelmasta että ministereistä. Sain puoluevaltuuston puheenjohtajana kunnian avata historiallisen kokouksen, jossa hyväksyttiin ohjelma, jonka neuvotteluja olivat johtaneet demarit ja tehdä esityksen pääministeri Antti Rinteestä. Edellisen kerran tilanne on ollut vastaava Paavo Lipposen ollessa puheenjohtaja. Omalta kohdaltani sain kunnian tulla valituksi Kunta- ja omistajaohjausministeriksi, joka on mieluisa ja tutunoloinen tehtävä – olenhan saanut johtaa kuntaliittoa ja edellisen kerran demareiden ollessa hallituksessa sain olla hallituksen loppuajan kehitys- ja omistajaohjausministerinä. Muut Demareiden ministeripestit ovat Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen, liikenneministeri Sanna Marin, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Skinnari, peruspalvelu/sote -ministeri Krista Kiuru ja työministeri Timo Harakka. 

Torstaina oli juhlapäivä, jonka kuluessa ensin eduskunta valitsi pääministeriksi Antti Rinteen ja seuraavaksi uudet ministerit vannoivat valat ja antoivat vakuutukset, työnsä jättävä ja aloittava hallitus tapasi presidentin ja lopuksi kokoonnuimme Säätytalolle tiedotustilaisuuteen. Upea ja ikimuistoinen päivä, jota vielä hieman kevensimme kävellessämme Säätytalolle aivan ihanassa auringonpaahteessa sanomalla, että eikö juuri lähdetty täältä. 

Viikot ovat useimmiten alkaneet jo sunnuntaina ja siksi on koko neuvottelujen ajan pitänyt keskittyä siihen, mikä viikonpäivä on meneillään. Samasta syystä myös maanantaisin olevat maakuntaliiton, valtuuston sekä energian kokoukset ovat jääneet väliin. Samoin ensimmäisen kerran neljän vuoden kuntaliiton puheenjohtajuuden aikana jouduin olemaan pois. Mutta näitä hallitusneuvotteluja ei ole kuin korkeintaan kerran neljään vuoteen. Välittömästi juhlallisuuksia seuraavana päivänä laitoin eronpyynnön Kuntaliiton hallituksesta, maakuntahallituksesta, energian hallituksesta, Wisen hallituksesta, UKK-instituutin hallituksesta sekö Tradekan edustajistosta. Ainoa luottamustehtävä, joka säilyy toistaiseksi, on Kotkan kaupunginvaltuusto. 

Koko porukka sitoutettiin hallitusohjelmaan ja hioimme yhteisiä pelisääntöjä mm. viestinnän, eduskuntaryhmän ja hallitusryhmän yhteistyöstä Korpilammella vuorokauden verran. Samalla sovimme Oodi-kirjastossa toteutetun tiedotustilaisuuden jatkoksi, että hallitusohjelma jalkautetaan eri puolille Suomea kymmenissä kirjastoissa. Demareiden kokouksissa sovittiin vielä piirien kanssa sovittavista kierroksista.  

Viikon lopuksi äänestettiin puhemiehistö eli Matti Vanhanen, Tuula Haatainen ja Juho Eerola. Ehdin aloittaa perjantaina uudessa toimistossa, pikaisella vierailulla VM työntekijäkokouksessa sekä muutamilla tapaamisilla. Ennen valintaa tulivat jo ensimmäiset viestit liittyen muutamiin valtion yhtiöihin ja tunne, että tämän olen kokenut aiemminkin palasi nopeasti. Ihana oli saada tervetulotoivotuksia ja kannustusta tehtävään. Kävin myös Kuntatalolla kertomassa kuntajohtajien verkostolle, mitä hallitusohjelmassa sanotaan kuntiin liittyen ja sitä asiaa on todella paljon. Tämä tilaisuus oli sovittu ajatuksella kuntaliiton puheenjohtajan roolista, mutta muuttui ministerin puheenvuoroksi kesken viikon. 

Viikonloppuna oli vapaata ja minun oli tarkoitus käydä Uumeossa valmistujaisissa. Lentoaikataulut olivat kuitenkin niin hankalat, että päätimme juhlia vasta sankarin ollessa juhannuksena täälläpäin. Juhlistimme muutaman vaalityössä olleen ihmisen kanssa ministerinimitystä ja muutoin päivät menivät Karhulan torilla Lohisoitossa, veneen huollossa ja kaikessa normaalissa perheen arjessa. Nyt vielä ennen alkuun pääsyä on valittavana avustajat ja valtiosihteeri. Viikkojen rutistuksen jälkeen on kuitenkin onnellinen ja tyytyväinen olo, ja vaikka tiedossa on paljon työtä sekä monia kinkkisiä kysymyksiä, on ilo lähteä tekemään tasa-arvoisempaa ja kaikille parempaa yhteiskuntaa.