Olin koko viikon reissussa talousvaliokunnan kanssa kohteina Indonesia, Malesia ja Singapore.    Nähtiin ja koettiin kehittyviä talouksia, huimaa kasvua sekä hyvin erityyppisiä demokratioita. Yhteistä näille valtioille       on vahva Islamin uskonnon asema, joka erityisesti Indonesian Acherin maakunnan alueella tarkoittaa myös sharia-lain käytäntöjä.

 

Lähes 13 000 saarta käsittävä Indonesia on haasteellinen hallittava ja siksi alueellinen päätösvalta lainsäädännössä sekä täytäntöönpanossa on vahva, ajaen jopa käytännössä kansallisen päätäntävallan yli. Yhtenäinen Indonesian kieli on ollut hyvä ratkaisu 600-700 paikalliskielen ja englannin lisäksi. Koulutuksen vahvistaminen on tehtävä, jossa kaikki kolme maata haluaisivat ottaa oppia Suomesta.

 

Mielenkiintoinen keskustelu käytiin myös korruption ja vaalirahoituksen osalta. Indonesiassa on seurattu Suomen mallia vaalilain uudistamisessa. Korruptio pääsi valloilleen valtion hallinnossa järkyttävän suuren inflaation aikana ja on olemassa yhä, mutta suomalaisten yritysten mielestä ei haitaksi asti. Yritysten edellytykset selviytyä ovat paremmat, jos mukana on paikallinen kumppani. Valtion puolelta halutaan tukea paikallista työllistämistä, työttömyyden ollessa 10 %, väestölaskennan kylläkin ollessa hieman epätarkkaa. Finpro on laittamassa Jakartaa ensimmäisen tukihenkilönsä, jotta myös pienemmillä yrityksillä olisi mahdollisuuksia markkinoille, joiden 250 miljoonan, ikärakenteeltaan nuoren elintaso nousee jatkuvasti. Matkaa on kyllä paljon kun 5% kansasta omistaa 90% omaisuudesta.

 

Aivan toisenlainen tilanne oli Singaporessa, jossa väestöä on hieman vähemmän kuin Suomessa ja eläminen Suomeenkin verrattuna kallista. Esimerkiksi autojen käyttöä rajoitetaan ensin kymmenien tuhansien dollareiden lupamaksulla joka on voimassa kymmenen vuotta ja sen lisäksi autot maksavat vielä enemmän kuin Suomessa. Yhteiskunta on hieman erikoinen koostuen vahvasta valtion ohjauksesta ja omistuksesta, esimerkiksi maat ja satamat, mutta toteuttaen todella kovaa markkinataloutta. Maassa ei voida kuulemma edes keskustella käsitteistä minimipalkka ja poliiseilla on varsin paljon toimeenpanovaltaa välittömästi ilman oikeuden istuntoja. Kuolemanrangaistukset ovat voimassa ja käytössä eikä YK:n ihmisoikeussopimusta ole allekirjoitettu, eikä siitä varmaan keskustellakaan, jollei sitä sidota johonkin kauppasopimuksen ehtoihin. Maa joka on kooltaan pieni eikä omista luonnonrikkauksia, kuten Indonesia tai Malesia satsaa paljon koulutukseen ja haluaa myös oppia Suomesta.

 

Kuvaavaa valtiolle on kuitenkin että koulutusta enemmän valtion budjetissa satsataan puolustukseen, puhumattakaan sosiaali- tai terveydenhuollosta. Tutustumiset suomalaisiin näissä maissa toimiviin yrityksiin avarsivat näkemystä ja yhtenä päivänä kävimme läpi koko palmuöljy ketjun siementen jalostamisesta, palmujen kasvatukseen, korjuuseen, puristukseen ja jalostukseen Nesteen tehtaalla. Määrät ovat kasvamassa ja siihen yhdistetään myös muita öljyjä, joiden määrä on kuitenkin varsin pientä. Raaka-aine on merkittävin hinnan muodostuksessa ja hämmästelimme lannoitteiden hintojen nousua eli muutamien yritysten ”monopolia”, jonne Suomenkin Kemira myytiin, nyt kustannuksista viljelyksillä jopa 60 % lannoitteisiin. Lufthansa on koekäyttänyt Nesteen biodeiseliä ja jatkaa kokeilua. Monta uutta mahdollisuutta on avattavissa, kunhan samalla huolehdimme paikallisten oikeudet niin säälliseen palkkaan kuin työoloihinkin.