Kuluvan vuoden aikana on käyty reilut 700 yt-neuvottelut, jotka aiempia vuosia useammin ovat realisoituneet valitettaviksi irtisanomisiksi. Oman vaalipiirimme alueella viimeisimpinä viikkoina ovat vähennystarpeesta ilmoittaneet sekä UPM että Stora Enso. Pienempien yritysten irtisanomisten osalta ei uutiskynnys edes ylity. Tilanne on valitettava niin työntekijöiden kuin heidän perheiden toimeentulon sekä tietysti kuntien ja valtion verotulojen vähentymisen vuoksi. Kun Suomen on sanottu elävän viennistä, niin että BKT:stä yli 20 % on tullut pääosin metsä- ja metalliteollisuuden tuotteiden maailmanlaajuisesta menekistä, ovat viime vuosien vähennykset merkittäviä.

Mitä sitten on tehtävissä? Olemme miettineet paljon valtion keinoja tilanteen parantamiseksi, mutta kyllä päävastuu on yrityksillä itsellään kehittää uusia tuotteita, hyödyntäen koulutettua työvoimaa, ICT-osaamista ja kotimaisia luonnonvaroja niin metsästä kuin kaivoksistakin. Viime kaudella poistettu työnantajan kela-maksu oli lähes miljardin kädenojennus yrityksille, samoin tehtiin useita verohelpotuksia esimerkiksi sijoittajille ja T&K- toimintaan. Nyt on kehysneuvotteluissa tehty päätös yhteisöveron alentamisesta 20 %:iin, nykyisestä 24,5 %:sta, joka on myös lähes miljardin hintainen. Tästä syystä erillisiä verotukia on päätetty purkaa ja siirtyä tasaisempaan ja alempaan verotasoon jossa ei olisi nykyistä määrää ”reikiä”. Nyt kuitenkin kaikki esitykset yksi toisensa jälkeen yritetään ampua alas, esimerkkinä vaikkapa poistettavaksi esitetty edustuskulujen verovähennys. Samaan aikaan on yritystukijärjestelmää uudistettu niin, että erityisesti uudet pienet ja keskisuuret yritykset voisivat niitä hyödyntää ja vastata näin rakennemuutokseen.

Kansalaisten usko talouden toipumiseen on parantunut vuoden takaisesta ja valtion budjettia tehdään ensivuoteen jo uskoen kasvun alkuun. Useissa Euroopan maissa on tunnelma jo samansuuntainen, kuten Espanjassa, jossa vienti on kääntynyt kasvuun. Suomessa säilyttiin parhaimmassa luottoluokituksessa syystä, että näyttöä sopimisen ja päätöksenteon kulttuuriin vaikeissakin asioissa on osoitettu. Samaan aikaan kuitenkin yritykset yhä edelleen irtisanovat, jopa useampien yt-neuvottelujen vuosivauhdilla. Tuntuu, että osassa yrityksiä käytetään tilannetta lamasta hyvänä syynä ”kiristää” työntekijöiden työehtoja ja jopa irtisanoa, vaikka talousluvut näyttävät yrityksessä reilusti plussan puolella olevilta. Väliaikaiseen hankalaan tilanteeseen on olemassa lomautusvaihtoehto, jonka jälkeen jo valmiiksi yritykseen sitoutunut osaava työvoima voidaan ottaa takaisin työhön, ja tätä toivoisi käytettävän.  Nyt saatiin aikaan keskitetty työmarkkinaratkaisu, joka takaa sen, että työvoimakustannukset eivät ensi vuonna juurikaan nouse. Palkankorotukset tuvat työntekijöille vain 20 euroa lisää kuukaudessa, ja reaalitulot laskevat. Tämä on valtaisa kädenojennus ja talkoohengen osoitus työntekijäpuolelta, jolla turvataan Suomen kilpailukyky ja parannetaan toivottavasti työllisyyttä. Ensi vuonna yt-rummutuksen soisi siis laantuvan ja olisi yritysten vuoro kantaa vastuuta Suomen talouskasvusta.

On onneksi myös yrityksiä, jotka siirtävät toimintoja takaisin Suomeen, haluavat maksaa tänne veronsa, kehittävät toimintoja ja tuotteita Suomessa sekä kouluttavat ja huolehtivat työntekijöiden jaksamisesta. Toivottavasti ns. sinivalkoinen omistaminen ja yhteiseen kansalliseen hyvään uskominen ajaa toiveissa olevien suurten pikavoittojen ohi ja vastuullisuus niin työntekijöistä kuin ympäristöstäkin valtaa alaa.