Hyvät toverit, arvoisat juhlavieraat!

Onnittelut!

”Sosialidemokraattinen puolue Suomessa tulee aina kaikissa valtiollisissa ja taloudellisissa kysymyksissä valvomaan köyhälistön luokkaetuja ja vastustamaan tarmokkaasti kaikkea luokkavastakohtien himmentämistä sekä työntekijäin käyttämistä porvarillisten puolueiden hyväksi, joiden kanssa puolue voi yhtyä yhteistoimintaan ainoastaan silloin, kun se voi tapahtua puolueohjelmaa sivuuttamatta.” Lainaus Forssan ohjelmasta 1903.

Periaateohjelman näkemyksille on tarvetta tänäänkin ja tulee huomata, että monet silloin asetetut tavoitteet on saavutettu, vaikka ne silloin olivat ehkä kauniita toiveita, joille ei ollut olemassa toteutusaikataulua. Maailma on tältä osin muuttunut. Nyt edellytetään konkretiaa ja tavoitteiden toteutumista muutaman vuoden sisällä.

Toisaalta kriittinen ääni on osin varmaan oikeassa kysymyksessään, onko Sosialidemokraattisella puolueella näkemyksiä pidemmälle tai rohkeita uudistamisajatuksia tulevaisuuteen. Näitä varmaan on mutta viime syksyn yhteisessä työskentelyssä tuntui olevan tarvetta tarkentaa niitä. Visio siitä, mihin ja millaiseen maailmaan halutaan olla menossa, auttaa myös konkreettisempien tavoitteiden luomisessa ja etenkin niihin sitoutumisessa. Syksyn aikana on tarkoitus jatkaa periaateohjelmavalmistelua sekä alueellisia työkokouksia viime syksyn hyvien kokemusten pohjalta.

Äskeisestä lainauksesta: Köyhälistön luokkaetuja on yhä valvottava ja työntekijöiden oikeuksissa on yhä puolustettavaa. Tässä kohdin voi valitettavasti jakaa monien yhteiskunnan vaikuttajien, tutkijoiden ja taloustieteilijöiden huolen nykyisen porvarihallituksen pienituloisimpia kurittavasta politiikasta. Yhteiskuntasopimuksen kaaduttua omaan mahdottomuuteensa ovat monet työntekijöiden saavutetut oikeudet myös uhattuna.

Yhä edelleen suomessa on suhteelliseti köyhiä ja esimerkiksi lapsista noin 150 000 elää tällaisissa perheissä, etenkin yksinhuoltajaperheissä. Maailmalla on yhä 1.2 miljardia alle eurolla päivässä toimeentulevia, joita vaivaavat usein suoranainen nälkä ja toivottomuus tulevasta. Tuloerojen tasaaminen on talouskasvua parempi tae pienituloisten paremmalle elämälle. Tätä on tutkittu vaikutuksilla alle 5-vuotiaiden lasten elämän tulevaisuuteen. Tästä syystä voimavaroja olisi keskitettävä lapsiin ja lapsiperheisiin. Esimerkiksi juuri voimaan tulleen sosiaalihuoltolainsäädännön osalta on haluttu lisätä varhaisen vaiheen ja matalan kynnyksen tukea, ilman suoranaista lastensuojelun tarvetta.

Köyhiä ja pienituloisia näkyy valitettavasti leipäjonoissa ja ilman asuntoa. Tähän liittyy usein myös osattomuutta yhteiskunnasta. Tarpeen onkin puhua yhteiskunnan syrjäyttämistä, eikä niinkään ihmisten omasta syrjäytymisestä. Taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema merkitsevät myös liian paljon ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Alempaan yhteiskuntaluokkaan tai huonomalla asuinalueella asuvan eliniän odote on 12 vuotta alhaisempi verrattuna ylimmän tai parhailla alueilla asuvan eliniän odotteeseen. Näihin tarvitaan yhä kohdennetumipia toimia sosiaaliturvassa ja terveydenhuollossa, sillä usein laadukkaat ja kattavat julkiset palvelut ovat tärkeitä pienituloiselle ja jopa merkityksellisempiä kuin pienet tulojen lisäykset.

Turvaverkkoja ei ole mahdollista heikentää kuten nykyinen porvarihallitus on tekemässä, vaan keinot talouden tasapainoitukseen on löydettävä muualta. Viime kauden alussa tehty 100 € korotus perusturvaan oli tästä hyvä alku ja suurin liikahdus sitten -90 luvun.

Työntekijöiden oikeudet tai niiden heikentäminen ovat myös hallituksen listalla. Peruste esityksiin on usein työllistämisen parantaminen työmarkkinoiden joustoja lisäämällä ja paikallisella sopimisella. Tuskinpa kukaan voi uskoa työpaikkojen lisääntyvän, jos lisätään 100 työtuntia nykyisellä palkalla, pidennetään koeaikoja ja lyhennetään irtisanomisaikaa.

Presidentti Halonen puhui aikanaan kampanjassaan säällisestä työstä eli työstä, jota on kohtuullisesti omiin voimavaroihin ja josta saatavalla korvauksella tulee toimeen. Näihin liittyvät alipalkkauksen kieltäminen, yleissitovuudesta kiinnipitäminen ja yhä kesken oleva 0-sopimusten kieltäminen. Uudenlaisia ongelmia ovat erityiseti asiantuntijatehtävissä olevien jatkuva ”päivystys” sähköpostien ja puhelinten kanssa tai vuokratyöntekijöiden lomiin, vapaapäiviin, koulutukseen ja vaikkapa työterveyshuoltoon liittyvät ongelmat. Työtä siis riittää.

Oma sarjansa ovat oman yrityksensä ”pakolla” perustaneet, kun yritykset ovat ulkoistaneet toimintojaan. Työntekijöiden puolustamiseen liittyvät myös nykyisen hallituksen esitykset työttömyysturvan leikkauksista, joiden peruste on oikeiston mukaan tarve saada ihmiset aiemmin töihin. Omalla alueellamme on ainakin perustellusti kysytty mihin töihin. Kun he haluavat samalla purkaa saatavuusharkinnan eli ottaa ulkomailta työntekijöitä arvioimatta, onko paikkaan kotimaassa työttömättömänä olevia ammattilaisia.

Nykyistä poliittista keskustelua vaivaa vaihtoehdottomuus. Aivan kuin olisi aina vain yksi vaihtoehto, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Lähes kaikki puolueet ovat huolissaan julkisesta taloudesta ja valmiita töihin sen tasapainottamiseksi. Viime kaudella tehdyt miljardien sopeutukset tehtiin mallilla puolet leikkauksilla ja puolet verojen korouksilla. Pidimme kiinni myös verotuksen progressiivisuuden lisäämisestä kiristämällä omaisuuden sekä suurten tulojen verotusta ja korotamalla vähennysten määrää pienempituloisille.

Nyt, Pääministerin sanoin, suurituloiset eivät osallistu talkoisiin, kun leikkaukset tehdään etuuksiin ja korotukset maksuihin, jotka kohdentuvat pienituloisiin. ”Rasitetta” veronmaksusta ei haluta lisätä suurituloisille, vaan tarjotaan jopa 100 000 € vuosituloihin verojen alennuksia.

Hyvät toverit, kuten jo näistä muutamista esimerkeistä on havaittavissa, ideologioilla on väliä ja vastakkainasettelun aika ei todellakaan ole ohi, vaan osin jopa vahvistunut. Näistä esimerkkejä ovat esitykset toisten ihmisten armeliaisuuden varassa elämisestä ja jatkuva keskustelu julkisen sektorin aiheuttamista kustannuksista verrattuna ihmisten valinnanvapauden ihannointiin. Pelkona on vain vahvempien yhteiskunta ja hyvinvointiyhteiskunnan muuttuminen hyväntekeväisyysyhteiskunnaksi.

Aiemmin on ollut virallisesti luokkayhteiskunta, josta piirteitä yhä edelleen olemassa. Nykyisin maailma on tuntunut muuttuvan lähemmäs yksilöyhteiskuntaan, jossa useat haluavat vain hyvää itselle ja perheelle, mutta eivät välitä muiden tilanteesta. Yhteiskunta ei kuitenkaan kestä, jollei siinä ole mukana kaikki. Se voi olla jopa turvallisuusuhka eriarvoisuuden kasvaessa. Talouden osalta on nähtävissä, että maat, joissa tuloerot ovat pienimmät, on yhteiskunnan yhtenäisyys ja talous paremmalla tasolla kuin maissa, joissa tuloerot kasvavat.

Mihin ovat hävinneet laajat keskustelut kansainvälisestä solidaarisuudesta ja huolesta muiden maiden ihmisoikeuksista? Luotan tuleviin sukupolviin, jotka ovat jo lähtökohtaisesti enemmän ”maailmankansalaisia” kuin nykyiset päätöksentekijät. Ilmastomuutos ja huoli maapallon sekä ympäristön kestävyydestä ovat realismia. Enemmän kuin ajankohtainen on sanonta, että nykyiset sukupolvet ovat ensimmäiset, joilla on oikeasti mahdollisuus lopettaa köyhyys sekä viimeinen, jolla on mahdollisuus vaikuttaa ilmastonmuutokseen.

Maailmalla kulkee tällä hetkellä 61 miljoonaa pakolaista, joiden syyt maastapakoon ovat konfliktit ja uhat sekä yhä edelleen nälkä. Kovin heppoisin perustein tuskin kukaan kotiaan jättää. Tulee muistaa solidaarisuuden nimissä, että Suomi sai sodan jälkeen runsaasti apua ainakin Unicefiltä ja USA:lta sekä rahoitusta maailmanpankilta vielä 70-luvulla. Ruotsin ulkoministeri muistutti eilen heidän ottaneen vastaan 70 000 lasta Suomesta sodan aikana.

Emme voi pelastaa koko maailmaa mutta kansainvälinen solidaarisuus on ollut sosialidemokraattisen liikkeen kantava voima koko sen historian. Tämä on pidettävä muistissa myös tässä inhimillisessä katastrofissa, joka nyt on meneillään Välimerellä. Yksi hyvä keino olisi jättää kehitysavun leikkaukset tekemättä tai ainakin kohtuullistaa niitä, jotta rauhanvälittämistä ja ihmisten auttamista voitaisi tehdä tilanteiden helpottamiseksi. Mutta pikaista lisäapua tarvitaan nyt turvapaikanhakijoille, sillä ei teltta voi olla pohjoisen sivistysvaltion ainoa vaihtoehto.

Nykyisen politiikan haaste on monimutkaistunut maailma, nopeasti muuttuvine tilanteineen. Päätöksenteossa on nyt aiempaa enemmän keskinäisriippuvuuksia kansainvälisesti, EU-tasolla tai pohjoismaiden kesken. Media muokkaa poliittista keskustelua yhä viihteellisemmäksi ja samaa on näkyvissä myös useiden politiikkojen osalta, valitettavasti. Nyt tulee toivottavati aika vastuunkantajille viihdepolitiikan sijaan, kun tiukkoja ja ikäviä päätöksiä on tehtävänä. Kaikki tämä on tehtävissä sillä maailman tähän pisteeseen tuoneet ihmiset ovat myös ne ihmiset, jotka voivat linjaa muuttaa.

Hyvä toverit, vuosi 1905 oli silloisessa Suomen suuriruhtinaskunnassa kuten tsaarin Venäjälläkin levoton. Suomeen perustettiin tuolloin runsaasti työväenyhdistyksiä ja niiden lukumäärä kolminkertaistui edellisvuodesta. Tähän samaan aikaan on perustettu myös Popinniemen työväenyhdistys. Ajat eivät olleet helppoja silloin ja omanlaisensa haasteet ovat myös tässä ajassa. Yhdistyksen merkitys kunnassa ja alueella on ollut pitkäaikaista ja monipuolista niin poliittisessa toiminnassa kuin yhdistyksen sisällä olleessa urheilu- ja näyttämötoiminnassakin. Omat varhaisimmat muistoni yhdistyksestä liittyvät, kuten arvaatte, mummooni Hilde Peltoseen ja tarinoihin sodan ajan kokoontumisista pommitusten pelossa Suulisniemessä, hämärä mielikuva potkukelkkamatkasta työväentalolle ja erittäin mukavat muistot Luovista naisyhdistyksen silli- ja velliretkiltä.

Sosialidemokratialle on tarvetta nyt. Monet jakavat arvomaailmamme mutta sitoutuminen puolueisiin on vähentynyt. Toisaalta on hämmentävää, että puolueet puhuvat samoilla käsitteillä, vaikka sisältö tarkemmin tarkasteltuna onkin eri. On vaativaa nähdä aina eroja yhteiskunnallisissa linjauksissa myös silloin, jos katsoo puolueiden tavoitteita ja tekemisiä vain yksittäisten asioiden kautta.

Ihmisten aito tasa-arvo ja heikoimmista huolen pitäminen ovat yhä ajankohtaisia niin kotimaassa kuin kansainvälisesti, joten hyviä syitä jatkaa toimintaa riittää. Jatketaan siis seuraavat 110 v myös täällä Kotkassa ja Popinniemen työväenyhdistyksessä, kaikille paremman maailman luomiseksi.

Onnittelut!