Puhe Karhulan Urheilijoiden 80-vuotisjuhlassa 17.8.2013

Arvoisat juhlavieraat, hyvät liittotoverit

Karhulan Urheilijoiden 80-vuotisjuhla sattuu urheilullisesti mitä sopivimpaan aikaan. Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut Moskovassa virittävät myös tänään suuren osan suomalaisista televisoin ääreen. Karhulan Urheilijat on pitkäjänteisellä työllä noussut menestyksekkääksi yleisurheiluseuraksi liittäen siihen samalla urheilukouluja, petankkia ja kuntoliikuntaa. TUL:n puolesta lämpimät onnittelut tästä työstä ja näistä vuosikymmenistä!

Urheilijat lukeutuu aktiiviseen seuraan niin kaupungin, alueen, TUL:n piirin kuin liitonkin toiminnassa. Ilo on ollut myös olla mukana yhdessä Urheilijoiden edustajien kanssa CSIT:n eli kansainvälisen työläisurheiluliiton WSG:n kilpailuissa viimeksi tänä kesänä Bulgarian Varnassa, järjestön 100-vuotis juhlavuonna, noin 3000 muun osallistujan kanssa.

Liikunnan ja urheilun merkitys on tunnustettu vuosikymmeniä ja kun tänä kesänä löytyi mummoni PoPo lehtiä 60-luvun lopulta, ei voinut olla hymyilemättä huomatessa samojen teemojen olleen esillä jo silloin. Eli vaikka urheilun ja liikunnan kentällä on tapahtunut paljon muutoksia mm. Dobingin, rahapelivilppien ja markkinaehtoisuuden lisääntymisenä ja toisaalta työhön ja arkeen liittyvän liikunnan vähenemisenä on monet teemat yhä samoja.

Liikunnan tasa-arvo on ollut TUL:n tavoitteissa koko sen 94-vuotisen historian ja näyttäytyy koko suomalaisessa liikuntapolitiikassa yhä tärkeänä. Alueellisen ja taloudellisen tasa-arvon rinnalle on nostettu nyt yhä vahvemmin myös mm. eri kulttuurien ja sukupuolten tasa-arvon merkitys.

Samoin keskustelu rahoituksen jakautumisesta huippu-urheilun ja kuntoliikunnan välillä on herättänyt keskustelua ja kiistaa. Muistamme varmaan vuosi sitten Olympiakomitean HUMU työn aikana käydyn keskustelun rahoituksen jakautumisesta, jossa kunto- ja terveysliikunta meinasi ainakin julkisessa keskustelussa jäädä täysin jalkoihin. Olemme perustaneet ns. vastavoimaksi KUMUn eli kuntourheilun muutosryhmän, jossa yhteistyössä lähes kymmenen kunto- ja terveysliikuntatyötä tekevää järjestöä. Samoin lehdissä olivat keskustelussa työyhteisöliikunta ja työssä jaksamisen merkitys, sekä avantouinti terveyttä edistävänä toimintana. Näiden arvo on ehkä nyt ymmärretty, mutta toteutuksessa on vieläkin toivomisen varaa.

Ajankohtainen teema vuosikymmenten takaa on myös liikunnan ja urheilun päätöksenteko, johon on nyt jouduttu ottamaan kantaa niin VALOn, eli uuden valtakunnallisen liikuntaorganisaation rakentamisessa, kuin liikuntalain uudistuksessakin, jotta päätöksenteko ei keskity vain muutamien käsiin. Näistä muutama sana liikuntalain valmisteluun liittyen.

Arvoisat Juhlavieraat

Liikuntalaki, joka on ensimmäisen kerran hyväksytty 1979, linjasi julkisen sektorin eli kuntien ja valtion, tehtäväksi urheilun ja liikunnan edellytysten luomisen, ja liikuntajärjestöjen ja lähinnä seurojen tehtäväksi varsinaisen toiminnan järjestämisen. Tämä lähtökohta on varsin hyvä myös tänä päivänä. Liikuntalakia on yritetty uudistaa jo edellisellä hallituskaudella työn jäädessä keskeneräiseksi, ja siksi tavoite on nyt saada uudistukset tehtyä. Keskustelun aika sisällöstä on tänä syksynä, jonka jälkeen on lain kirjoittamisen vuoro, eli aktiivisuutta kannattaa käyttää ajoissa, jos/kun on jotakin mieltä asioista. Vaikka liikuntalaki on puitelaki, ohjaa se toteutusta niin valtakunnantason kuin kuntatasonkin toiminnassa, koskettaen näin välillisesti myös kaikkea seuratoimintaa.

Liikuntalain uudistuksessa olisi aiempaa huomattavasti selkeämmin otettava näkemys, ja jopa velvoite, yhteistyöstä niin sosiaali- ja terveyssektorin, koulutuksen, kuin kaavoituksen ja liikennesuunnittelunkin kanssa. Liikuntaa ei voida nähdä erillisenä ja irrallisena yhteiskunnan muusta toiminnasta. Samalla liikunta on nähtävä kunnallisena peruspalveluna, jonka tulee koskettaa kaikkia kansalaisia, vaikkakaan ei subjektiivisena oikeutena. Jokaisella tulee olla mahdollisuus, mutta ketään ei voi toisten puolesta liikuttaa, vaan omasta liikunnastamme vastuu on jokaisella meistä.

Uudistuksessa on tehtävä pakollisia muutoksia jo hallinnollisten muutosten vuoksi, mutta samalla on huolehdittava liikuntakentän vapaaehtoistoiminnan luonteesta eli päätöksenteon laajuudesta ja kansalaisjärjestötoiminnan luonteesta. Tämän tulee koskea myös resurssien jakoa, jossa julkinen valta eli OKM ja valtion liikuntaneuvosto, aluehallintovirastot sekä kuntien lautakunnat ovat avainasemassa. Rooleja ja vallanjakoa voidaan miettiä uusiksi, mutta julkisen rajoituksen jako tulee säilyä julkisesti valituilla toimielimillä.

Lakiuudistus etenee ja vaikka edellisestä harjoituksesta ratkaisemattomina ovat vielä esim. sosiaali- ja terveysjärjestöjen tai pienten lajiliittojen rajaukset, uskon, että riittävän perusteellisella keskustelulla näistäkin kipukohdista saadaan puristettua yhteinen näkemys ja uusittu laki on voimassa vielä tämän hallituskauden aikana.

Toinen ajankohtainen liikuntaan ja urheiluun kiinteästi vaikuttava keskustelu on rahoituksen ja rahapelijärjestelmän televaisuus. Tällä hetkellä liikunnan suurin rahoittaja ovat kotitaloudet eli perheet, toisena kunnat ja kolmantena valtio. Kuitenkin niin, että valtion raha lähes sata prosenttisesti, ja sitä kautta osin myös kuntien liikunnan rahoitus tulee rahapeleistä eli Veikkauksen tuloutuksesta valtiolle. Jo aikanaan vuonna 1940 Veikkaus on perustettu urheilujärjestöjen, myös TUL:n, toimesta.

Nykyisen jakosuhdelain mukaan edunsaajia ovat kulttuuri, nuorisotyö, liikunta ja tiede Suomen akatemian kautta. Valtion tiukassa taloustilanteessa paineita rahan käyttöön on runsaasti, mutta yritämme pitää lujasti kiinni siitä noin 150 miljoonan euron liikunnalle jaettavasta potista ja näkisimme mielellämme tieteen rahoituksen tulevan suoraan valtion budjetista.

Uhkia sitä vastoin koko rahapelijärjestelmää kohtaan on paljon muualta. Euroopan unionin kautta on useamman kerran kyseenalaistettu toimintaa, jossa monopolijärjestelmää perustellaan yhteiskunnan valvonnalla ja tehdyllä haittojen ehkäisyllä. Olemme rahapelityöryhmissä miettimässä vaihtoehtoista mallia nykyisen neljän Suomessa toimivan erillisen rahapeliyhtiön muuttamiseksi esimerkiksi konsernimalliksi. Muita keinoja esimerkiksi haittojen hallintaan tiedotuksen ja hoidon lisäksi ovat pelaamisen lisääminen tunnistautuneena ja pelaamisen euromääräiset rajat sekä mainonnan rajoitukset.

Haastetta riittää, sillä jotkut urheilukentän sisältä ovat lähteneet tai lähtemässä murentamaan nykyistä järjestelmää, nopean voitontavoittelun huumassa. Toivon, että niin yksittäiset urheilijat kuin lajiliitotkin näkisivät kokonaisuuden, jossa koko suomalainen liikunta ja urheilukenttä voittavat, kun pidetään yhteinen ja yhtenäinen järjestelmä, eikä anneta valtaa ulkomaisille peliyhtiöille. Näiden voiton oikeasti keräävät yksityiset osakkeidenomistajat eri puolilla maapalloa, vaikka nopeasti jotakin voisi pikavoitto lyhyellä tähtäimellä houkuttaakin

Hyvät liikunnan ystävät

Suomalainen liikunta ja urheilu on poikkeuksellisen paljon pohjautunut vapaaehtoisten suureen panokseen ja näin on yhä edelleen. Yli 500 000 vapaaehtoista osallistuu viikoittain urheiluseuratoimintaan omalla panoksellaan. Vaikka palkattujen tekijöiden määrä on kasvanut, ja kasvaa, esimerkiksi suoran seuratuen tai erilaisten työllistämismahdollisuuksien kautta, ei ilman vapaaehtoisia ole toimivaa seurakenttää ja kaikkia niitä harjoituksia, leirejä, tapahtumia ym.

Liikunnan merkitys on monisyinen ja vaihtelee eri ihmisillä ja eri ikävaiheessa, näin myös osallistuminen talkoolaisena. Yhtenäistä molemmissa on, että ne tuottavat mielihyvää ja osallisuuden tunteen olla mukana tekemässä jotakin merkityksellistä ja yhdessä. Monet ovatkin mukana joko oman tai lastensa liikkumisen kautta myös seuran muissa toiminnassa. Vaikka vapaaehtoistyötä tehdään paljon, on yleensä aina pulaa tekijöistä. Tähän vaikuttaa vapaa-ajanviettomahdollisuuksien tarjonnan laajuus ja toisaalta kiihtynyt rytmi työelämässä, jolloin voimia ei välttämättä jää enää vapaaehtoistyöhön. Siksi on tärkeätä arvostaa kaikkia joiden elämään urheiluseurojen toimintojen pyörittäminen yhä kuuluu.

Onnittelut juhlivalle seuralle ja kiitokset kaikille vuosikymmenten aikana seuran toimintaan osallistuneille urheilijoille, kuntoilijoille, valmentajille, ohjaajille, emännille, kuljettajille, ajanottajille sekä kaikille muillekin. Veikkauksen vanhasta Lotto-mainoksesta lausahdus ”emmä näitä hommia lopettais” sopii varmasti erityisesti vapaaehtoistyöhön koukkuun jääneille. Tulevat vuosikymmenet odottavat tekijöitä.