Keskustelua maahanmuutosta on tarpeen käydä, mutta on tarpeen miettiä, miten se olisi mahdollista tehdä ilman tahallisia väärinymmärryksiä ja ylilyöntejä. Toivottavasti tähän päästään mahdollisimman pian, jo ennen eduskuntavaaleja.

Yksi hankaluus on, että eri syistä tulleet maahanmuuttajat niputetaan yhteen. Esimerkiksi kotoutuminen on osin erilaista, jos puhutaan parisuhteen solmimisen vuoksi tehdystä tai työperäisestä maan vaihdosta, tai pakolaisleirien kautta tulleista tai turvapaikkaa rajalla hakevista. Suomi kansainvälistyy, mikä on hyvä asia niin osaamisen, kaupan kuin huoltosuhteenkin kannalta.

Suomi on sitoutunut kansainvälisin sopimuksin auttamaan apua ja turvaa tarvitsevia ja näin on oltava myös tulevaisuudessa. Monista käytännön asioista on sovittava yhdessä myös unionin tasolla, kuten rajavalvonnasta, poliisien tietojen vaihdosta, humanitaarisen avun kohdennuksesta ym. Se mitä tulisi parantaa myös Suomessa, ovat käsittelyajat, jotka ovat osin venyneet kohtuuttoman pitkiksi.

On kuitenkin yhtenäisiä asioita, jotka koskettavat luonnollisesti myös Suomessa jo asuvia ihmisiä. Jokaisella ihmisellä on jakamaton ihmisarvo ja kaikkia on kohdeltava samoin. Taustasta riippumatta lait ovat kaikille samat. Suomalainen kulttuuri, tavat ja arvot on oltava kaikille tuttuja, jotta kukaan ei kyseenalaista perusasioita kuten tasa-arvoa, päätösvaltaa omaan kehoon ja osallistumisoikeutta. Samoin lakien lapsiavioliittojen tai lapsisotilaiden kiellosta on oltava yksiselitteisiä.

Jo eduskunnan tekemässä selvityksessä kävi ilmi, että kotoutumisessa ensiarvoisen merkityksellistä on kieli, jonka oppimisen täytyy olla mahdollista ja välttämätöntä kaikille. Kaikille tarjottavan koulutuksen kautta toteutuvat myös yhteiskunnan ja tapojen tuntemus ym., mistä on hyvä aloittaa. Asuinmaan kielen osaaminen ainakin välttävästi on välttämätöntä työllistymisen kannalta.

Työllistymisen ja yrittämisen pelisäännöt ovat samat kaikille eli sopimusten mukaiset työehdot ja palkkaus, hyödyntäen tietysti tarpeen mukaan työharjoittelua tai työkokeiluja. Saatavuusharkinta on selitetty hankaluudeksi ulkomaisten huippuosaajien saamisessa Suomeen, oikeampi syy ovat kuitenkin työlupien pitkät käsittelyajat, sillä lähes poikkeuksetta kaikki saavat työluvan eli ongelma paranisi lisäämällä käsittelijöiden määrää. Euroopan unionissa on myös tehty helpotuksia esim. tietoliikennealan osaajien asuinmaiden vaihtumiseen. Nyt on myös esitetty työlupakäytännön muutosta vaihdettaessa alaa Suomessa. Saatavuusharkintaa tehdään jo nyt alueellisesti ja kausiluonteisten töiden osalta, mutta kokonaan sen poistaminen ei ole tarpeen. Esimerkkinä käytetään usein Ruotsia, jossa kuitenkin harkitaan järjestelmän palauttamista. Emme halua kaksia työmarkkinoita emmekä mallia, jossa omalla työllään ei voi elättää itseään eikä perhettään.

Tavoitteena on, että kaikki voivat olla osana yhteiskuntaa ja kokea olonsa tätä kautta turvalliseksi.