Julkaistu Kymen Sanomissa 23.3.2018

Lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttilan eduskunnalle antama kertomus läpileikkaa hienosti lasten hyvinvointia tämän päivän Suomessa. Raportin viesti on, että ”hyvinvointivaltio Suomi on tällä hetkellä alisuorittaja ja lapsipolitiikkaa tulisi kiireesti uudistaa, lasten ja koko yhteiskunnan parhaaksi”.

Eduskunnassa vallitsi laaja yksimielisyys siitä, että Suomeen tarvitaan erityinen lapsistrategia ja lapsivaikutusten arviointeja olisi syytä tehdä aina lainsäädäntöä uudistettaessa. Ja kun arvioita tehdään, olisi niiden myös ohjattava lopullista päätöksentekoa.

Viime vuosina tällaiselle lapsivaikutusten arvioinnille olisi ollut suuri tarve. Lapsia koskettavia kysymyksiä ovat varhaiskasvatuksen, koulutuksen ja lastensuojelun lisäksi niin harrastaminen, asuminen kuin toimeentulokysymyksetkin. Esimerkiksi kiky-sopimuksen lomarahojen ja työttömyysturvan leikkausten vaikutukset lapsiperheisiin olisi pitänyt nähdä. Tiedämme, että perheiden taloudellinen turva ja toimeentulo ovat paras tae myös lasten hyvinvoinnille.

Suomen 100-vuotinen menestystarina pohjautuu pitkälti siihen, että lapsiin on satsattu. Olemme usein olleet taloudellisesti paljon nykyistä heikommassa asemassa ja silti rahaa on ollut tulevaisuuteen eli lapsiin. Siksi onkin surullista, että nyt tuo historiallisen hyvä kehitys on nyt katkaistu. Vastikään SOSTE-järjestön laaja selvitys osoitti, että aivan parin viime vuoden päätöksillä on raskaasti heikennetty lasten hyvinvointia ja lapsiperheiden asemaa.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista ei olisi pitänyt tehdä, vaan se kuuluu tasa-arvoiseen Suomeen. Varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja ei olisi pitänyt kasvattaa, sillä varhaiskasvatuksen laatua ja vaikuttavuutta ei pidä heikentää. Perhevapaauudistus valitettavasti kaatui ja samalla kaatui molempien vanhempien tasavertaisempi rooli lastensa varhaisvuosissa

Seuraavaksi eduskunnassa keskustellaan toisen asteen koulutuksen maksuttomuutta vaativasta kansalaisaloitteesta. Samalla on keskusteltava oppivelvollisuuden pidentämisestä. On pidettävä huoli siitä, että kaikki nuoret saavat toisen asteen tutkinnon suoritettua. Esteeksi eivät sivistysvaltiossa saa muodostua oppimateriaalien kustannukset.

Nykyinen hallitus on myös puhunut paljon lasten harrastusmahdollisuuksista, mutta miten aidot mahdollisuudet saadaan käytäntöön kun kuntien resursseja on samalla pienennetty? Kunnilla on oltava mahdollisuus tarjota avoimia liikuntapaikkoja, mahdollisuuksia kulttuurin harrastamiseen, nuorisotaloja ja muita harrastusmahdollisuuksia, joissa ei vaadita perheeltä paksua lompakkoa.

On siis monia asioita, joissa lasten osalta ollaan menty väärään suuntaan. Toivottavasti suunta nyt kuitenkin aktiivisella keskustelulla saadaan käännettyä.