Yhteiselo suuren naapurin kanssa vaatii aina diplomaattisia taitoja ja toisaalta omaa tahtoa. Näkemykset itärajan läheisyydessä asuvilla ihmisillä tuntuvat olevan enemmän käytännönläheisiä ja perustuvat enemmän kokemuksiin päivittäisestä yhteistyöstä rajan molemmin puolin, eikä vain median kautta välittyviin mielikuviin. Ihmiset käyvät esimerkiksi päivittäin töissä rajan toisella puolella, tekevät ostosmatkoja tai viettävät aikaa raja-alueella olevilla loma-asunnoilla. Tätä arjesta lähtevää näkökulmaa painottivat niin yliopiston kuin yritystenkin edustajat tavatessamme viime viikolla. Viesti oli selkeä, tätä pragmaattista käytännönläheistä yhteistyötä tulee jatkaa.

Yliopistojen yhteistyö on tiivistynyt viime vuosina niin että Lappeenrannan kanssa mukaan on tullut yhä useampia ja eri puolita Venäjää olevia yliopistoja. Koulutusvaihtoa tehdään runsaasti jo nyt ja tutkija vaihtoon sekä tutkimusyhteistyöhön halutaan satsata entistä enemmän. Harkinnassa on Venäjäosaamisen koulutusohjelma, jolloin tärkeän Venäjän kaupan ja talousmaantiedon lisäksi olisi mahdollisuus lisätä myös kielen ja kulttuurin tuntemusta.

Kauppaa halutaan jatkuvasti kasvattaa, tietäen keskiluokan vahvistuvan roolin Venäjällä, vaikka se vaatii yrityksiltä suurta joustavuutta, muuttuvissa tilanteissa. Kaupan hienoiseen hiipumiseen on enemmän kuin Venäjän ja Ukrainan välinen tilanne, vaikuttanut euron ja ruplan välinen tilanne, joka tullee toivottavasti tasoittumaan. Investointien osalta epäsuhta on valtava, Suomalaiset ovat investoineet Venäjälle noin 12 miljardin edestä, kun toisinpäin kyse on 10 miljardia pienemmästä summasta. Tästäkin syystä olisi Fennovoiman investointien lisämiljardit hyvin toivottavia.

Energian suhteen Suomi on hyvin riippuvainen naapurimaasta, kun tuomme yhä merkittävän määrän sähköä, öljyä ja kaasua Venäjältä. Ajatus lisätä energiaomavaraisuutta sisältyy myös tulevaan pitkänajan ilmasto- ja energiatiekarttaan, vähentäen näin osaltaan tehtävää kauppaa. Hyvin tärkeänä on myös yhä kauttakulkuliikenne erityisesti satamien kautta, Venäjän omat satamat sekä kuljetukset Baltian satamien kautta vahvistuvat jatkuvasti ja Suomen on oltava valmis muutoksiin niin väylämaksujen kuin muidenkin osalta, jotta säilyttäisimme kilpailukykymme. Jos, tai kun, talouden kasvu Venäjällä jatkuu, tarvitaan sinne yhä tavaroiden kuljetuksia eli tarvetta ja mahdollisuuksia riittää.

Yhteistyö Venäjän kanssa perustuu henkilökohtaisiin tapaamisiin ja luottamukseen, puhutaan suhdepääomasta, jonka vuoksi sama malli kuin joissakin muissa maissa ei ehkä toimi, vaan jokaisen kauppakumppanin oma kulttuuri on tunnettava ja sitä kunnioitettava. Jos Suomen sisällä on erilaisia näkemyksiä yhteistyöstä Venäjän kanssa, on sitä tietenkin myös Euroopan tasolla. Helposti voi arvioida, että mitä kauempana yhteisestä rajasta sitä vähemmän tärkeänä se nähdään. Tämä tuntuu koskevan myös keskustelua turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Mutta Venäjälle ei kannata kääntää selkää, vaan jatkaa omilla vahvuuksillamme yhteistyön linjalla.

Julkaistu Demokraatissa 16.6.2014